Syksyn treenejä

Syksyn kiirus on iskenyt päälle ja blogin päivittäminen meinaa jäädä. Koitetaan vähän korjata tilannetta. Valppaan kanssa ollaan treenailtu tokoa ja agia, vaikka välillä tuntuu, että aika ei riitä molempiin. Tällä hetkellä me koitetaan kuitenkin vain nauttia kaikesta mitä tehdään.

Karhunpentu muuttui rotaksi noin viikko sitten. Kyllä poseeraaminen vaan tulee sille luonnostaan.

Trimmin jälkeen Vapa pääsi metsäilemän Ruuti-siskon ja Ansa-Whippetin kanssa

Tokokurssilla käydään kerran viikossa ja sen lisäksi läksyjä pitäisi treenata melkeen joka päivä. Aloliikkeiden palikat alkavat pikkuhiljaa rakentua, vaikka viilattavaa ja tekemistä riittää vielä hirmuisen paljon. Sivulletulo paranee koko ajan vaikka ei meinaa paikka aina oikein löytyä. Valpas jää helposti liian taakse tai vinoon. Riippuu tosi paljon siitä missä pidän käsiä. Eli edelleen tehdään käsistä irtautumisharjoitteita sivulletulossa. Seuraaminen on mun mielestä kivan näköistä tällä hetkellä. Seisominen on aika alkutekijöissä, mutta maahanmeno sujuu jotenkin. Hyppyä ei olla päästy tekemään kuin kurssikerroilla aina välillä, mutta se on siitä huolimatta hyvässä vaiheessa. Viimeksi tehtiin jo yksi kerta ilman targettia (tai se huijattiin välissä pois), ja vain heitin lelun. Paikallaolo on ollut aika varmaa, mutta pari kertaa olen yrittänyt pidentää aikaa ihan vähän ja Valpas on iloisesti päättänyt ihan yhtäkkiä ampaista mun luokse sieltä. Nyt haetaan varmuutta ja onnistuneita suorituksia siihen. Yksi mua eniten pelottava liike on luoksepäästävyys. Viime kerroilla kurssin vetäjän kanssa ollaan harjoiteltu ja Valpas vähän vetäytyy, kun siihen kosketaan. Pitää vaan saada ihan hirmuisesti positiivisia kokemuksia siitä, niin kyllä miä uskon, että se saadaan pelittämään sekin. Toko on vielä ollut Valppaan kanssa tosi kivaa ja keskittymiskykyä löytyy koko ajan paremmin ja paremmin.

Agissa tehdään lyhyitä treenejä kaikenlaista. Hyppytekniikkaa voisi tehdä vielä enemmänkin. Viikon päästä lauantaina osallistutaan Kaukosen Ullan kurssille. Viimeksi se jäi välistä, kun Valppaalla oli nenäpunkki. Kiva päästä kuulemaan Ullan kommentit. Pieniä ratapätkiä tehdään jo ja sitten erikoisesteitä yksittäisinä ja ohjausjuttuja. Keppejä ollaan kokeiltu pari kertaa verkoilla ja uskon, että niillä jatketaan myös. JuoksuA-projekti ollaan käynnistetty ja tällä hetkellä mennään siinä, että Vaps juoksee boxin läpi ja minä viskon palloa sille. Aika jännää juoksarin opettaminen ilman sen kummempaa tietämystä on, mutta toivotaan, että lopputulos ei ole katastrofaalinen.

Keskiviikkona tehtiin Valppaan elämän pisin agirata:

Maanantaina agia, tiistaina tokoa, keskiviikkona kehiin ja loppuviikko lomailua

Viime viikko oli aika touhukas pienelle eläimelle. Maanantaina päästiin pitkästä aikaa hallille. Tehtiin vähän hyppy-putki yhdistelmää ja pieni radanpätkä, jossa oli kolme hyppyä ja kaksi putkea. Valpas oli tosi taitava. Käytiin toisellakin kerralla viime viikolla treenaamassa rengasta ja pussia. Vauvarengas sujui ongelmitta, pussista tulee vielä ohi, jos en nosta kangasta tarpeeksi. Hyviä toistoja saatiin sinnekin. Onneksi törmättiin viisaampiin toisella kerralla hallissa ollessa ja saatiin uusia ohjeita harjoitteluun. Nyt aletaan treenata esteen tarjoamista ja muutenkin hypyillä enemmän. Eli enemmän palkkauksia hypyistä. Ollaan tehty vähän liikaakin takaakiertoa, perussääntönä hyppy pitäisi kuitenkin suorittaa aina suoraan, jos muuta ohjeistusta ei tule.

Tiistaina meidän tokoura jatkui Tokon Alkeet - kurssilla. Ensimmäisellä kerralla tehtiin perusasentoja, kontaktia, maahanmenoa, hyppyä ja opi oppimaan- harjoitetta. Valppaan sivulletulossa olevat pomput paikantuivat sen käden hamuamiseen. Sivulletulo on sille siis tule sinne missä käsi - siellä on palkka. Saatiin kotiläksyksi tehdä sivulletuloa niin, että pidän kädet suorina sivuilla. Tätä ollaan tehtykin ja sivulletulo on paljon parempi jo. Vapa hiffaa asiat kyllä tosi nopeasti. Haasteeksi muodostui, niin kuin arvelinkin, Valppaan kiihkeys ja keskittymiskyvyn puute. Tai ainakin ylivireisyys. Pari sekuntia kun ollaan tekemättä mitään, niin valpas tuijottaa mua, että mitä ihmettä miks ei tapahdu mitää? Ja jos ei tapahdu mitään, se alkaa haukkua. Mulla on siis osan aikaa lelussa riipppua vesiäinen, koska ohjaajan mielestä sen on parempi purkaa se leluun kuin haukkumiseen. Sitten yritän toki pitää taukoja ja kävelyttää penskaa ja syöttää sitä, että sen viretaso laskisi. Välillä raivostuttavaa, mutta mieluummin tappelen yli- kuin alivireisyyden kanssa.

Keskiviikkona käytiin kolmatta kertaa mätsärissä. Kolmas kerta toden sanoo - toivottavasti. Tällä kertaa sain säädeltyä Valppaan virettä ja mielentilaa sopivasti ja se esiintyi koko mätsärin hienosti. Tuloksena sinisten ensimmäinen sija ja vielä isossa kehässä sijoitus BIS 2.

 

 

Torstaina suunnattiin viikonlopun viettoon Kotkaan. Siellä hengailua ja rentoutumista koko porukan voimin. Hyvin nuo neljä jo tulevat keskenään toimeen. Valpas ja Sieppi eivät kyllä selvästi puhu samaa kieltä ja Valppaan on vaikea ymmärtää Santun olemassaolon merkitystä. Santtu vanhus kun liikkuu hitaasti ja harkiten ja muutenkin sen habitus on hieman erilaista mihin Valpas on tottunut. Se välillä tuntuu unohtavan sen olemassaolon kokonaan ja välillä se menee haukkumaan sille ja patistamaan sitä liikkeelle. Sieppi palvoo Viekasta yli kaiken ja Valpas taas pitää Viekasta leikkikaverina. Tosi hauska seurailla noiden menoa.

Koko porukka, Valpas 6,5 kk, Santtu 13 v, Viekas 5 v ja Sieppi 3 v.

Sunnuntaina palattiin takaisin Jyväskylään Repoveden kansallispuiston kautta. Oli ihan täydellinen syysilma ja aurinko paistoi. Käveltiin n. 8 km lenkki Valppaan jaksamisen mukaan. Sitä oli pakko pitää kiinni, muuten matkasta olisi tullut helposti kolme neljä kertaa noin pitkä. Hyvin se jaksoi, painoi menemään aikamoisella nelivedolla. Kotona Vapa vaikutti rättiväsyneeltä, meni itse häkkiin nukkumaan. Ruuan jälkeen se oli sitten taas oma itsensä ja veti rallia ympäri kämppää Viekkaan kanssa. Onkohan ton väsyttäminen täysin mahdoton operaatio?

 

 

 

 

Valppaan kanssa touhuaminen on niin kivaa ja samalla hyvin intensiivistä. Tykkään kyllä sen asenteesta, että kun tehdään, niin tehdään täysiä. Samalla sen kiihkeydessä on omat haittansa. Sen haukkuminen on ikäväkseni palannut kuvioihin. Varsinkin isoille miehille se jostain syystä haukkuu, eikä uskalla mennä katsomaan, huoh. No työ vaan jatkuu, ei siinä muuta. Tällä viikolla pitäisi myös orientoitua yliopistomaailmaan takaisin, kun opinnot alkavat taas.

Ikäkriisi

Älkää kysykö miten se on mahdollista, mutta olin laskenut koirani iän väärin. Valpas täytti oikeasti puoli vuotta viime lauantaina eli 16.8. Varsin loogista, kun se on syntynyt 16.2. Pieni järkytyshän se oli, mutta ehkä tästä selvitään. Tässä kuvia sen oikealta puolivuotissynttäripäivältä. Tai taitaa muuten olla seuraavalta päivältä, mutta kuitenkin. Puolivuotiaalla korkeutta n. 41 cm (hyvin epätarkka) ja painoa 10,7 kg.

Eilen käytiin mätsärissä. Valpas oli tapansa mukaan vähän ADHD, mutta muuten se käyttäytyi ihan kivasti. Paitsi keskittymisongelmia ja pientä ylivireisyyttä oli havaittavissa. Tähän on nyt alettava kiinnittää enemmän huomiota. Eli paljon maltti- ja rauhoittumisharjoituksia. Itse kehäkäytös oli sitten hyvin kaksipiippuista. Eka parin kanssa tapahtuva arvostelu meni loistavasti, se seisoi nätisti ja esiintyi muutenkin hyvin paria pomppua lukuun ottamatta. Tuomarin kommentti vähän nauratti, kun hän totesi, että Valpas esiintyy ikäisekseen todella hyvin ja kehui, että olen tehnyt hyvää työtä. No joo, ollaan me ehkä kaksi minuuttia harjoiteltu. Se kävi hyvin selväksi sitten punaisten kehässä. Meidän tuomari oli aika hidas ja koiria kohtuullisen paljon, joten kehää piti odottaa aika kauan. Autokin oli aika kaukana, joten en viitsinyt viedä Vapsia sinne. Olisi ehkä silti pitänyt. Punaisten kehässä se oli liikkuessaan enemmän aikaa neljä tassua ilmassa kuin yhtäkään maassa. Silti oltiin viimeinen pari, joka tippui. Tämä johtui siitä, että Valpas jaksoi seisoa ihan käsittämättömän hyvin, ryhdikkäänä ja täysin paikoillaan. Tuomari joutui totta kai tiputtamaan meidät niiden kenguruloikkien takia, mutta kyllä sillä jotain lahjoja siis on.

Tänään käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa ja siitä jäi tosi hyvä mieli. Olin suunnitellut mitä tehdään ja pysyin hyvin siinä ja Valpas keskittyi koko ajan hyvin. Tehtiin aluksi metallikapulan nostoa ja suussa pitämistä naksulla. Vähän olen saanut jo pidennettyä sen suussapitoaikaa, vaikka aika nopeaan se sen vielä pudottaa, jos en ehdi naksauttaa sopivassa kohtaa. Mutta se etenee. Sitten tehtiin perusasentoja ja pieniä seuraamispätkiä. Vähän sillä on Valpaspomppuisuutta vielä siinä sivulle tulossa, mutta se alkaa hahmottaa ideaa selvästi. Seuraaminen on vielä imuttamista. Sitten vielä vähän ruutuun lähetystä, joka on aina sujunut loistavasti, niin tänäänkin. Yksi onnistunut paikallamakuu, jossa kävin ehkä kolmen metrin päässä ja seisoin siinä hetken ja kävin sitten vapauttamassa Vapan. Maassa sen etutassut ovat vähän turhan levällään eli asentoon pitää alkaa kiinnittää huomiota. Mutta sen mielentila oli koko treenien ajan ihan loistava ja tekeminen sujui pitkästä aikaa vaivatta.

Valpas on välillä hankala, mutta aina yhtä ihana. Maailman paras pörröpää! Sen valkoista turpavärkkiä ei tarvi kuin vilkasta, niin ei voi olla enää huonolla tuulella. Syksyä kohti mennään, itse ainakin tykkään. Pakko silti fiilistellä vielä kesää kuvien merkeissä. Huomenna Valpas pääsee osteopaatin käsittelyyn ja sieltä suunnataan Kotkaan.

Rantaleikkejä Ruuti-siskon kanssa

On ne vaan niin <3

Puolivuotias karitsa - tai pikemminkin duracell-pupu

Niin se aika vaan hujahtaa ja pikku epeli täytti jo puoli vuotta, tarkalleen viime sunnuntaina. Painoa on tällä hetkellä 10,7 kg ja korkeutta liikaa eli siinä 40 cm kieppeillä, varmaan vähän jopa yli. Energiaa riittää edelleen. Uutena, tai ehkä vanhan pahentumisena johon ei tajuttu puuttua tarpeeksi hyvin, tapana Vapa syö kaikkea mahdollista. Hevosenlanta, muovipussit, kepit, kävyt, kepit, ai niin mainitsinko jo kepit, you name it, I already ate it. Inhottaa, kun tuo keppien syönti voi oikeasti olla vaarallista, mutta en toisaalta viitsisi aina jahdata sitä sen vapaana ollessaan tai pyytää luokse ja aina repiä kepit sen suusta.

Vapa <3

 

 

Turkkikin on kasvanut jo kiitettävästi. Pitää vielä ennen talvea käydä ajelemassa se, en halua mitään karvapalloa siitä. Nyt meillä menee vaan melkein kuukausi eristyksessä, koska Viekas toi Ruotsista tuliaisena nenäpunkin, joka tarttui myös Vapaan. Nyt niillä on lääkitys molemmilla ja pärskintä on jo helpottanut. Harrastamaan ei silti valitettavasti vähään aikaan päästä. Olen päättänyt käyttää tämän "joutoajan" ohjaustekniikoiden ja kontaktien harjoitteluun. Ja jos jaksais vähän tokoillakin..

Heja Sverige!

Mun kesän ainut lomareissu oli mikäs muukaan kuin agilitymatka Ruotsiin. Nelihenkisellä porukalla matkustettiin laivalla Turusta Tukholmaan ja siitä matka jatkui autolla pienelle paikkakunnalla Skutskäriin. Siellä järjestettiin yksi Ruotsin isoimmista agilitytapahtumista nimeltään Slottshoppet. Tapahtuma oli viikon mittainen, mutta meidän poppoo lisäsi suomalaisväriä vain tiistaista torstaihin. Joka päivä juostiin kaksi starttia, joka oli sekin liikaa siinä helteessä. Lämpöä oli joka päivä siinä 30 asteen paikkeilla. Onneksi kisapaikalla oli kunnon kastelupisteet, joten koiran sai pidettyä viileänä.

Viekas on vain niin mahtava, sen kanssa on helppo matkustaa, kun se ei ota turhaa stressiä. Laivamatkat sujuivat ongelmitta, vaikka hiekkalaatikot eivät Vikiä oikein miellyttäneet. Paluumatkalla se katsoi mua syyttävästi kun pistin sen laatikkoon ja lorotti sen jälkeen kannelle. Ei se koirien WC kyllä näyttänyt olevan muidenkaan suosiossa. Yksi mies oli ilmeisesti jo jonkun aikaa istunut laatikon vieressä pikku turrikkansa kanssa tuloksetta ja kun lopulta kyllästyi, niin koira kusi ensimmäiseen näkemäänsä tolppaan ja väänsi vielä tortut kannen ovelle.

Porukan karvaiset jäsenet poseeraavat kannella: Stella, Viekas, Miro ja Noona

 

Hytissä rentoutumassa

 

Me majoituttiin camping-alueella melko lähellä kisapaikkaa. Meidän 16 neliöisessä mökissä neljän ihmisen ja neljän koiran voimin oli, sanotaanko, lämmin tunnelma. Muuten alue oli kyllä mukava, uimaranta, ilmainen minigolf ja kyttäävät naapurit, mitä sitä muuta voisi kaivata!

Hulppea kotimme reissun ajan

Ruotsissa kisaamisessa oli muutamia erilaisia juttuja Suomeen nähden. Suurin ero taisi olla ilmoittautuminen, jota ei ollut. Meillä ei ollut lähtölistoja ollenkaan tiedossa ennen kisapaikalle menoa. Siellä ne näki vasta ilmoitustaululta, josta piti yliviivata oma nimensä. Minä kirjoitin lähtönumeroni aina käteen tussilla. Sen jälkeen radan reunalta numerotaululta pystyi seurata milloin oli oma vuoro. Tavallaan ihan toimiva systeemi, mutta en pitänyt siitä, että piti koko ajan olla kuikuilemassa milloin se oma vuoro on. Pari kertaa en edes siinä onnistunut vaan minua piti huhuilla radalle. Tämä oli tietenkin vain oma mokani, kun en viitsinyt olla kovin lähellä rataa, ettei Viekas kuumenisi liikaa.

Kisapaikalla

Radat olivat yhtä lukuun ottamatta mielestäni melko haastavia. Siltä radalta saatiin ainoa tulos, vitonen kepeille viennistä. Mun pakkovalssi  ajoi koiran toiseen väliin. Muuten siis tasaista hylkyputkea. Viekas oli koko viikon ihan mahtava. Ainahan se tosin on. Kaikki lähdöt sujuivat ongelmitta, kontaktit ensimmäisen radan lentokeinua (tähän suurin syy oli keinun raskaus) lukuunottamatta loistavat ja en edes muista monta rimaa tuli eli silloin niitä ei voinut montaa tulla, pari hassua taisi tipahtaa. Hylyt siis kaikki typeriä ohjaus -ja radansuunnitteluvirheitä. Kertoo vain siitä, että mun taidot ei vielä riitä haastaviin kolmosen ratoihin. Sen lisäksi mun jalat tuntui ihan rautakangilta koko viikon, en vain jännitykseltäni saanut itseäni liikkeelle. Toki kisarutiinikin puuttui ihan kokonaan ja ei me olla lähes vuoteen Vikkelän kanssa paljoakaan tehty. Nyt vaan mulle lisää treeniä ja fysiikkaan parannusta.

Vaikka tuloksellisesti reissu ei mennyt ihan putkeen (tai välillä meni liikaakin putkeen) niin kyllä käteen jäi silti hurjasti. Reissun kohokohta oli minun osaltani varmaan erittäin tiukasti yhdellä pisteellä voitettu minigolfkisa. Sen lisäksi reissuun mahtui monia tunteita, naurua ja kyyneliä, uusi korttipeli, paljon hyvää ruokaa ja vielä enemmän agilitynälkää. :)

Viekas <3

Kulmahammasta poistamassa ja etsimässä

Maanantaina tosiaan huomasin, että Valpas on onnistunut katkomaan toisen alakulmurinsa. Käytiin ensin tiistaina näyttämässä sitä eläinlääkärissä, jossa ei kuitenkaan osattu varmuudella sanoa, mitä hampaan nysälle olisi järkevintä tehdä. Odoteltiin hammasspesialistin mielipide, jonka mielestä poistaminen oli sitten järkevintä. Kulmuri kun oli ytimeen asti katkennut, niin olisi paikalleen jätettynä ollut infektioportti. Toki poistossa kiillevaurion mahdollisuus, mutta poistoa kuitenkin suositeltiin. Eilen siis suunnistettiin Jyväskylän Animagille hammaslääkärille. Musta oli jotenkin hauska, kun meidät ohjattiin odotustilaan oven eteen, jossa oikeasti luki hammaslaboratorio tai jotain vastaavaa. Ihan niin kuin ihmistenkin lääkärillä toimitaan. Oikein hyvää ja mukavaa palvelua saatiin sieltä. Valpas melkeinpä nukkui koko eilispäivän, tänään alkaa olla jo normaali. Mitään kovaa se ei saa viikkoon purra, joka on vähän hankalaa, se kun tykkää kovasti pureskella luita ja kaikkia muitakin juttuja.

Tiistaina Valpas kävi treenaamassa. Tehtiin hyppytekniikasta askeleen pidennystä, joka meni ihan kivasti. Ensi kerralla pitää tosin tehdä hyppytekniikkaa vain kolme toistoa, koska neljännellä ei selvästi jaksanut keksittyä enää niin hyvin kuin kolmella ensimmäisellä kerralla. Sen lisäksi tehtiin takaaleikkauksia suoraan putkeen. Apuohjaaja oli ensin palkkaamassa, mutta kun siinä ei ongelmia ollut, niin palkkasin myös itse. Lopussa vielä pari toistoa mutkaputki – takaaleikkaus suoraan putkeen. Hyvin meni tämäkin. Sitten vielä lopuksi pari toistoa pussia lelua sieltä vetäen. Ei tullut ihan niin kovaa kuin olisin toivonut, joten palataan vielä siihen, että joku pitää kangasta auki ja houkuttelee lelulla.

Viekas pääsi sitten seuraavana päivänä. Tekniikkatreenipätkä, jota mun ei onneksi tarvinnut opetella kokonaan, oli aikamoinen muistitehtävä. Heidi treenasi Vikin kanssa enemmän, minä tein vain välistäveto –ja päällejuoksukohdat. Miten se voikin olla niin pirun vaikeaa kääntää ylävartaloa? Hermot menee. Päällejuoksukohta tehtiin vain kerran, kun se onnistui. Tosin siinäkin sitä ylävartalon kääntöä voisi olla vähän enemmän ja vastakäsikään ei toiminut kunnolla. Omaan liikkeeseen tarvitsen myös paljon lisää sitä kuuluisaa kulmahammasta. Olisi ehkä pitänyt pyytää se Valppaalta poistettu. Olihan se toki maitohammasta ja vain pieni pala, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Eikä se kovin kuuluisakaan ollut.

Epäonnistunut yritys välistävetoon

 

Vähän onnistuneempi välistäveto

 

Päällejuoksut

 

Huomenna Turkuun ja maanantaina Tukholman kautta Skutskäriin kisaamaan, Wuhuu! Valpas ei valitettavasti hammasoperaation takia pääse mukaan. Harmittaa tosi paljon, mutta toisaalta helpompi vain Vikinän kanssa matkustaa.

 

 

 

Helteinen Mikkeli

Jos yhdet kisat sitä heinäkuussa juoksee niin paras valita kuumimmat. Ennen Ruotsin reissua oli siis tarkoitus ottaa vähän tuntumaa Viekkaan kanssa kisaamisesta, joten ilmoittauduttiin Mikkeliin parille radalle. Heidi sai reilusti juosta omalla koiralla sitten yhden radan. Oli luvattu erittäin kuumaa, mutta aamu Jyväskylässä oli pilvinen ja ilmastoidussa autossa oli mukava körötellä kisapaikalle. Totuus iski vasta autosta poistuessa, tuntui kuin olisi matkustanut vähän etelämpään maahan. Asteita oli ainakin +28, jopa enemmän. Onneksi oli koiran nesteyttäminen aloitettu jo edellisenä päivänä, Viki kun on niin kovin ronkeli juomaan. Maksamakkaraa veteen tipauttamalla sekin onnistui.

Heidi aloitti kisaurakan agiradalla ja komeasti aloittikin. Huippunopea nolla etenemällä 4,73 m/s ja sijoitus 3/39. Minä typeränä en älynnyt kuvata rataa. En tiedä olisinko siihen kyennytkään, kun sitä paikallani pomppien ja ääneen ”ota kontakti, ota kontakti” mutisten, seurasin. Heidin ja Viekkaan eka kolmosen nolla ja hienosti käynnistyi heidän sm-nollien keruunsa. Ihan huippua! Sitten oli mun vuoro juosta agirata. Tekeminen tuntui hyvältä, mutta yksi harmittava rima sieltä tippui. Aika oli ok, mutta yhdestä putkesta Viekas meinasi tulla ohi ja sen korjaamiseen meni joitakin sadasosia ainakin. Muuten olin ihan tyytyväinen rataan, rytmitykset osuivat kohdilleen ja kontaktit olivat napakat.

Tässä rata:

 

Sitten viimeisenä oli vielä hypäri. Mun pää ei ihan kestänyt sitä enää, vaan pakka hajosi jo heti ekaan putkeen, jonne lähetys epäonnistui. Tai oikeastaan siinä ei ollut lähetystä ollenkaan. Sain kuitenkin korjattua tilanteen, mutta aikaa siihen paloi. Putken jälkeen hypyiltä kilometrin pituinen kaarros. Jotenkin tuli vaan musta hetki ja en saanut rytmitystä ja linjausta tehtyä, vaikka olin ne toki kyseiseen kohtaan suunnitellut. Tuloksena oli nolla, mutta rata oli paljon huonompaa suorittamista kuin edellinen. Ei siis ihme, että aika ei riittänyt kuin kahdeksanteen sijaan. Kuuma kisapäivä taisi myös vaatia veronsa Vikinästä, koska keppeihin paloi noin neljä sekuntia, kun normaalisti sen kepit kestää sen kahdesta kolmeen sekuntiin.

Tässä hypäri:

 

Viekkaalle joka tapauksessa upea kisapäivä. Se  pysyi kaikki lähdöt ja otti kaikki kontaktit upeasti. Tästä voidaan hyvillä mielin lähteä Ruotsiin ja Heidin on kiva jatkaa nollajahtia. Valppaallakin oli kiva päivä, se kävi monta kertaa joessa uimassa ja leikki ihastuttavan pyrren pennun kanssa. Mun pitää vielä saada kisatekemistä parempaan malliin. Omaa liikkumista pitää parantaa huomattavasti, mutta onhan mulla tässä lähes vuosi aikaa ennen kuin peikko-otuksen kanssa kisakentille päästään. Jos päästään, sitähän ei tiedä ennen kuin se on kasvunsa kasvanut.

Valpas kävi lauantaina hallilla treenaamassa. Aluksi otettiin perussarjaa hyppytekniikasta. Yhdellä kertaa tuli kolautus keskimmäiseen ponnariin, pari muuta toistoa hyviä. Pitää tosin muistaa viedä lelu eteen näkyville vasta sen jälkeen kun on laittanut sen istumaan oikeaan kohtaan. Muuten se menee niin lukkoon lelua tuijottaessaan, ettei ota enää käskyjä vastaan. Ensimmäistä kertaa treenattiin nännäreiden kanssa ja voi olla, että olivat jopa liian huippuja Vapan mielestä. Lelun tuomisen ongelmia ei ole enää ollut kun olen vaihtanut lelun toiseen ”kii” käskyn avulla. Nännäri oli kuitenkin niin kiva, ettei tämä komento enää toiminutkaan, eikä suostunut luopumaan lelusta. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa lelu taas hihnaan kiinni.

Hyppytekniikan lisäksi Valpas teki siivekkeen kiertoa vähän eri kulmista. Ekaa kertaa kokeiltiin myös kasia kahdella siivekeparilla. Tosi hyvin meni tämä, vaikka itsenäistä hakemista pitää lisätä seuraavaan kertaan. Mutta mun mielestä Vapsu kääntyi molempiin suuntiin hyvin. Hetsaus ei tosin toiminut vieläkään. Onneksi tosta tuntuu löytyvän vauhtia muutenkin. Lopuksi vahvistin vielä etenemistä suoralla putkella ja kahdella hypyllä, joiden takana oli lelu etupalkkana. Toimi taas loistavasti.

Tässä yhden siivekkeen kierto, Valppaan hurvittelu ja mun epätoivoinen yritys saada se vaihtamaan toiseen nännäriin.  Tätä olisi ihan hauska katsoa, jos ei ärsyttäisi sen käytös niin paljon.

Ja tässä vielä ensimmäinen yritys kasista:

Takapään harjoitukset ovat parantuneet jonkun verran. Nyt Valpas jo kiertää jonkin matkaa laatikkoa etujalat sen päällä. Myös laatikkoon se saa nyt ujutettua kaikki koipensa, joten vaihdetaan kohta pienempään. Tokojutuissakin ollaan vähän edistytty. Sivulletulo on aika hyvä, tosin hieman miten sen nyt sanoisi, pomppuileva. Paikalla kestää olla jo pienen hetken. Seuraamista olen ottanut lähinnä imuttamalla. Ruutuun se irtoaa hyvin. Noudon alkeisopetus on mennyt tähän asti hyin. Olen naksutellut sisällä metallikapulan suuhun noukkimista, joten päätin kokeilla ulkona. Siellä se ei enää huolinutkaan kapulaa ottaa suuhun, mistä lie johtuen. Tähän lisää treeniä siis.

Tänään huomasin, että Valppaan toinen alakulmuri on katkennut. Voi olla, että tiedossa on siis eläinlääkärireissu.

Valpas 5kk

Tarkalleen ottaen eilen. Jalkoja riittää, mutta on se näistä kikkarapäistä vielä paljon ymmärtämättä ja omaa koiraa kommentoiden vaan niin kaunis ja kivan rakenteinen. Sit kun niitä aivoja saatais vielä yhtä paljon kuin tuota koipea riittää, niin olisin tyytyväinen. Tai oikeastaan koipia voisi olla vähän vähemmän. Korkeutta on tällä hetkellä n. 38-39cm ja painoa 9,3kg.

Pikku V 5kk

Eilinen vietettiin mukavasti agirotuillen. Oli hurjan hauskaa tavata itselle uusia ja vanhoja Caraydan-tyyppejä ja katsella heidän huikeita ratoja. Toivottavasti ensi vuonna ollaan geimeissä Valppaan kanssa mukana. Vapsi sai myös temmeltää mellastajien kanssa, vaikka helle vähän hillitsi suurinta paini-intoa. Tänään oltiin tuttuun tapaan pentukurssilla ja se muistutti mieleen, että tokojuttuja ei olla taas paljon treenattu. Sivulletulosta pitäisi alkaa häivyttää namia pikku hiljaa, mutta muuten se on ihan hyvä. Paitsi että takapään käyttöä tulisi todella treenata. Erilaisia pyörähdyksiä sun muita siis. Se on agilitynkin kannalta tärkeää ja niitähän me ollaankin jo aloitettu.

Aamulenkillä

Treenipäivistä

Eilen käytiin aksaamassa Vikin, Vapan ja tykkipumi Oskun kanssa. Rakennettiin medien sm-finaalirata, joka mahtui yhdelle kentälle yllättävän vaivattomasti. Rengas piti jättää loppusuoralta pois, mutta muuten se oli aika saman oloinen. Viekkaan kanssa nousi yksi teema ylitse muiden: rimat! Sovittiin sitten tiukka linjaus siskon kanssa niistä: tästä eteenpäin yksikin rima kun tipahtaa, niin Viekas kannetaan ulos hallista. Minä olen tätä taktiikkaa aikoinani käyttänyt ja saanut rimaongelman joksikin aikaa katoamaan. Viekas kun vain ei kunnioita rimoja tippaakaan. Ja sille pahin rangaistus on joutua pois esteiden luota. Kaikki on kokeiltu. Muutaman kouluttajan mukaan Viekkaan hyppytekniikka on ihan hyvä ja fyssarin mukaan se on erinomaisessa kunnossa. Ongelman takaa pystyn löytämään yhdistelmän ainakin seuraavia tekijöitä: Viekkaan hyppytekniikka on todella taloudellinen ja rimaaviistävä, sillä on vauhti aina tapissa ja se ei välitä ollenkaan, vaikka rimat kolisisivat sen takana. Kontaktit ovat onneksi tällä hetkellä hyvät. Kepit epäilytti, mutta ei niissä ollutkaan ongelmaa toiselta puolelta niistämällä. Viekas kesti myös jonkin verran keppien itsenäistä suorittamista loppuun asti, kun tuki tarpeeksi kädellä. Mulle ongelmakohdaksi nousi keinun jälkeiset kaksi hyppyä ja putki. Jos ohjasin kunnolla päällejuoksun , olin auttamattomasti myöhässä putkelle viennissä. Jos en, niin Viekas tuli hypyn väärältä puolelta. Nyt pitäisi sitten harjoitella päällejuoksuja lisää. Mulle on vaikeimpia tekniikat, joissa jalat menee yhteen suuntaan, mut yläkropan pitäisi kääntyä toiseen.

Valpas teki suunnitelmien mukaan yhtä mutkaputkea yhdistettynä yhteen hyppyyn. Takaakierto sujui hyvin sekä ennen putkea että jälkeen. Toki pitää ohjata vielä aika voimakkaasti. Vaikeita putkikulmia se ei vielä hae. Lopuksi hyvän mielen ja ”mähän osaan tän” fiiliksen saamiseksi tehtiin vielä suoraa putkea ja parin siivekkeen välistä juoksua. Olin niin tyytyväinen pikku mieheen, että se on taitava!

 

 

 

 

 

Nyt ollaan aloitettu tasapaino –ja kehonhallintaharjoitukset. Muutama kertaa tehty laatikkoon menemistä, jossa vaikeinta Valppaalle on saada takajalat sisään. Olen myös yrittänyt saada sitä kiertämään laatikkoa etujalat sen päällä. Ilmeisesti Valpas ei aivan hahmota takajalkojaan vielä, koska tämä on sille myös haastava harjoitus. Jatketaan treenaamista ja takapäänhahmottamisharjoituksia siis.

Agilitya koko viikonloppu

Ihan kirjaimellisesti. Perjantai-iltana suunnistettiin hallille treenaamaan Valppaan hurmaavan isosiskon Ruutin kanssa. Hauska parivaljakko ne Valppaan kanssa ovatkin.  Valppaan kanssa tehtiin vauhtiharkkoja kahdella suoralla putkella peränjälkeen. Ja kyllä sitä vauhtia löytyi ihan kivasti. Harjoiteltiin myös samalla persjättöä ja takaaleikkausta. Tehtiin myös takaakiertoa, joka yksittäin menee hyvin.  Valpas ei kuitenkaan vielä osaa hakea putkea aidan kiertämisen jälkeen. Eikä vielä tarvitsekaan. Seuraavaksi aion kuitenkin ottaa harjoitukseen putken ja yhden hypyn ja yrittää saada vähän ohjauksia niihin onnistumaan. Uusina esteinä Vapa tutustui pussiin ja renkaaseen. Pussia tehtiin pari kertaa apuohjaajan pitäessä pussin suuta auki ja houkutellessa lelulla: ei ongelmia. Rengas oli maan tasolla telineessä ja sitä naksuteltiin. Ihan ekaksi tein yksin niin, että annoin Valppaan itse hoksata mitä sen kuuluu tehdä. Kun tämä alkoi sujua, niin otettiin apuohjaaja mukaan harjoitukseen. Tuossa yksin tehdessä Valpas tietysti kääntyy heti renkaan suoritettua muhun päin ja kiertää takaisin, jolloin se ei etene yhtään renkaan jälkeen. Sen takia tehtiin niin, että pentu sai myös juosta hakemassa namia vuorotellen multa ja apuohjaajalta, niin että rengas jäi sen väliin. Minä naksuttelin edelleen aina juuri kun se alkoi suorittaa rengasta.

 

Ansa-Whippet, Ruuti-sisko ja Valpas hallin pihalla

Lauantaina ja sunnuntaiaamuna oli vuorossa aimo annos agilityä penkkiurheilun muodossa. Livestream oli niin siisti ja toimi hyvin. Sitten kun vielä tajusi painaa HD-nappulasta, niin näkikin jotain muuta kuin tuhrua. Hienoa oli katsoa upeita mm-karsintasuorituksia ja varsinkin Caraydaneja. Ja toivoa, että olisi siellä itse. Ehkä vielä joskus. Koska itse tehty agility voittaa kuitenkin aina katsotun, suunnistettiin sunnuntaina vielä Saarijärvelle möllikisoihin. Siellä toki piti kulkea kädet korvilla, koska osa porukasta piti omaa kisastudiota ja juontajan ääni kuului välillä hyvin. Säästyttiin onneksi spoilaantumiselta ja kotona sai jännittää karsinnat loppuun. Sain mölleissä juosta Viekkaan kanssa kilpailevien radat. Sen kanssa on aina yhtä hienoa tehdä. Ekalta radalta kaksi rimaa alas ja uusinnalta yks, huoh. Saakelin rimaongelma! Luokan ainoa tulos kuitenkin tahkottiin. Kierroksia ja kaarroksia oli silti ihan liikaa. Positiivisena asiana oli se, että Viekas pysyi lähdössä kaikki radat. Sitä sinne lähinnä lähdettiinkin treenaamaan. Me lähdetään ensi kuussa Viekkaan kanssa Ruotsiin kisaamaan, joten oli kiva saada pari rataa tuntumaa taas. Valpas lähtee sinne messiin mukaan. Oon niin fiiliksissä tosta reissusta.

Maanantaina vaihdettiin laji tokoon. Pentukurssilla vuorossa oli leikinkehittämisharjoite. Piti olla kaksi samanlaista lelua mukana. Siinä taisteltiin ensin yhdellä lelulla, sitten se piti muuttaa passiiviseksi ja aktivoida toinen. Tämän jälkeen annettiin kiinni käsky (meillä tässä toimii ”kii”), jolloin pennun tuli jättää eka lelu ja alkaa taistella toisella jne. Se sujui ihan älyttömän hyvin ja Valpas taisteli oikein kivasti. Tota ”kii” käskyä oltiinkin vähän jo treenattu. Toinen leikki oli saalistusleikki. Siinä sama idea, mutta leluja heiteltiin. Tämä oli Valppaalle selvästi haastavampi, sillä oli välillä molemmat lelut suussa. Yllättävän hyvin sekin silti meni ottaen huomioon, että Vapsulla on tapana lähteä riekkumaan lelun kanssa eikä antaa sitä takaisin mulle. Meille oikein sopivia harjoituksia siis. Sitten tehtiin häiriöharjoitus, jossa piti kulkea ilman mitään nameja häiriökoiran vieressä. Häiriökoirana toimi ohjaajan oikein varma australiankarjakoira. Ohjaaja oli ensin sitä mieltä, että meidän ei tarvitse edes tehdä harjoitetta, koska Valpas ei ole kauhean kiinnostunut muista. Tämä mielikuva johtui varmasti siitä, että Valpas on niin minussa kiinni ja mun kanssa tekeminen on sille se juttu. Mutta kuinkas sitten kävikään. Valpas oli ainut pentu, joka lähti haukkumaan toiselle. Itse ajattelin kyllä, että niin voi käydä johtuen juuri tuosta Vapan reaktioherkkyydestä. Jos tilanne on se mihin se on tottunut, se ei reagoi muihin. Siinä piti sitten omalla keholla osoittaa pennulle, että toisen luokse ei ole asiaa. Lopuksi Valpas sai vielä riekkua viisikuukautisen karjiksen pennun kanssa.

 

Ongelmia ja ihanuuksia

Ruotsin kurssi on ohi, jihuu! Ainakin melkein. Tuloksia ei nimittäin ole vielä tullut. No niin, se asian ohi, nyt pikku Vamppiin.  Se on kovasti kasvanut ja jopa vähän rotevoitunut. Mun arvion ja erittäin huonon kotimittauksen mukaan korkeus on siinä 37 cm kieppeillä ja painokin jo reilusti yli 8 kilon. Vähän vanhoja kuvia alkuun:

Valpas ekaa kertaa rantsussa 24.5.2014

Tämmöinen kuikelo Valpas oli vielä 5.6.2014

Me ollaan alettu käydä kisaamaan tähtäävien pentutyhmässä. Siis ryhmässä. Hmm, olikohan toi freudilainen? No joka tapauksessa kolme kertaa on nyt takana ja oon tosi tyytyväinen, että alettiin käydä siellä. Valpas on ollut oikein innokkaasti tekemisessä mukana, mutta se on myös erittäin häiriöherkkä. Sen takia meille on toki tärkeää tehdä tokoa muiden kanssa. Me ollaan kurssilla saatu sivulletulo aika hyvälle tolalle ja uutta näkemystä palkkaamiseen. Olenkin Valpasta opettanut pennun oman tarjoamisen kautta ja oli kiva kuulla ohjaajalta, että se myös näkyy. Valpas oppi hienosti käteen tökkäämisen hetkessä ja tarjosi vaikka mitä, kun annettiin pennun vapaasti tehdä mitä mieleen tuleen ja palkittiin kaikesta. Myös targetin koskemisen se oppi muutamalla toistolla, vaikka ei oltu sitä vielä ollenkaan tehty. Ohjaajan vinkistä ruvettiin myös tekemään käteen tökkäystä vieraille ihmisille. Ideana muuttaa Valppaan mielentilaa vieraisiin ja se on tosi hyvin toiminut! Mun mielestä sen vieraisiin suhtautuminen on parantunut, vaikka työsarkaa vielä riittääkin. Valppaalla on myös vaikeuksia pysyä liikkeissä esim. maasta pomppaa heti pystyyn. Kärsivällisyyttä vain ja pikku hiljaa pitää vaatia pysymään hetki ennen palkkaamista.  Viime kerralla tehtiin takaapalkitsemista eli jätettiin lelu/namikuppi (kumpikin toimi Valppaalla), juostiin jonkun matkaa, pyydettiin pentu istumaan ja vapautettiin hakemaan palkka. Sitten opeteltiin luopumista niin, että nami oli nyrkissä ja se avattiin, kun pentu malttoi kääntää päätä vähän pois. Toi ahne otus tietysti yritti kaikkensa namin saamiseksi; se puri ja käpälöi. Malttoi myös muutamia kertoja jättää käden. Edistyneemmät saivat kokeilla namia kämmenellä avoimena, mutta se oli meille aika hc-kamaa.

Yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä on Vapan haukkuminen. Kun kaikkea, varsinkin ihmisiä pitäisi haukkua. Pahimpia on vilkkaasti tai oudosti liikkuvat lapset ja mustapukuiset ihmiset ja äkkinäisesti ilmestyvät. Tätä olen työstänyt nyt kieltämällä haukkumisesta ja naksuttamalla hiljaa olosta. Varsinkin koitan palkita, kun näen, että se meinaa haukkua, mutta on hiljaa. Ei mun mielestä enää hauku niin paljon. Mutta pitkä prosessihan tuo haukkumisen kitkeminen voi olla.
Agilityn sm-kisoissa käytiin turistina lauantaina ja siellä Valpas pääsi tapaamaan kahta siskoa ja muutamaa pentuaitauskaveria.  Häly ja hyörinä tekivät varmasti Valppaalle hyvää ja se jopa uuvahti jossain kohtaa. Päivä olikin tosin ollut pitkä; herättiin jo aamuneljältä ja Valpas oli siitä asti melkeinpä koko ajan hereillä, toki välillä autossa rauhoittumassa. Seuraavana päivänä aloitettiin Valppaan ”näyttelyura” match show:ssa. Lähdettiin vain harjoittelemaan tuomarin käsittelyä, mutta lopulta mun suureksi hämmennykseksi sijoituttiin punaisten neljänneksi. Valpas oli muuten ekassa kehässä paria vastaan hienosti, ainoastaan hampaiden katsomisesta oli vähän umista. ”Isossa kehässä” seisoi aluksi hyvin paikallaan, mutta sitten se kyllästyi ja rupesi hyppimään edessä seisovan namien luokse , eikä enää halunnut jalkojaan aseteltavan. No, halusinkin nopeasti pois, että ehtisin näkemään sm-finaalit, joten mulle se neljäs sija passasi oikein hyvin. Läppärin olin raahannut mukaan, että sain pidetty kisastudiota.

Jekku, Valpas ja Naru-sisko sm-kisoissa

 

Agissa on menty hiljakseltaan. Neljäkuukautispäivän kunniaksi tehtiin ekan kerran hyppytekniikkaa. Se ei aluksi meinannut onnistua, kun vieras ihminen oli palkkaamassa. Sitten vaihdettiin toisin päin, apuohjaaja pitämään pentua ja minä palkan viereen. Sitten se sujuikin tosi hyvin. En nyt osaa sen kummemmin analysoida, mutta tältä se näytti:

Hyppytekniikkaa ekaa kertaa

 Sitten tehtiin etupalkalla putkiin juoksuja ja hyvin meni. Pari kertaa kokeiltiin mutkaputkeakin, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Tuon treenin jälkeen ei olla käyty montaa kertaa hallilla, ihan vain lyhyitä takaakierto- ja putkijuttuja tehty. Takaakierto rupeaa sujumaan molemmilta puolita. Tänään mennään hallille ja suunnitelmissa olisi tehdä hyppytekniikkaa, jotain uutta, viimeksi tehtiin perussarjaa. Sitten ehkä vähän erilaista kulmaa putkeen ja pelkkien siivekkeiden välistä juoksua voitaisiin tehdä. Viimeksi putkitreeni oli tämän näköistä:

Putki eteenlähetyksenä

 Kyllä tuon otuksen kanssa on hauska tehdä, vaikka se saakin välillä mut raivon partaalle. Se on ehdottomasti yksi vaikeimmista pennuista, jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Siitä on vaikea saada selville, onko se lintu vai kala. Mun mielestä siitä löytyy tiettyä pehmeyttä tai sitten ne jutut on vain vesikoiran omituisuuksia. Valpas esimerkiksi pelkää rappuja tosi paljon. Tai siis, jos se on rappujen yläpäässä, se ei mistään hinnasta halua tulla reunalle. Sillä ei pitäisi olla mitään vahvoja kokemuksia rapuista, entisessä kämpässä kannoin sen totta kai aina rappuset ylös ja alas. Se on myös pelännyt sieniä ja heiluvia verhoja. Toisaalta osakseen nuo jutut on sen ylireagointia. Valpas nimittäin reagoi liioitellusti hyvin moneen asiaan, se on erittäin reaktioherkkä. Toisaalta sen energia tehdä juttuja on niin mahtavaa ja se, miten se häiriintymisen jälkeen yleensä saa fokuksen takaisin minuun helposti.

Haukkumisen syitäkin on vaikea löytää. Aina välillä tuntuu oikeasti pelästyvän, joskus vaan räksyttää reagointihaukut ja välillä tuntuu, että jopa häntä pystyssä uhoilee. Ja välillä komentaa muita koiria tai jopa mua. Sitä en tietenkään salli.

Se on niin hassu välillä ja hurjan leikkisä. Ja ihan älyttömän nopea oppimaan, se yhdistää asioita tosi nopeasti. Sen takia sitä on niin ihana kouluttaa. Tästä voi toki olla harmiakin. Se esimerkiksi jotenkin tajusi, että haukkumisen jälkeen voi saada namin, kun palkkasin sitä hiljaa olosta sen jälkeen ja alkoi tulla haukuttuaan mun luo siinä toivossa, että saisi namin. Muutinkin sen takia palkkausta nimenomaan siihen hetkeen, ennen kuin se on haukkunut.

Kotona se on koko ajan Viekkaan niskassa kiinni. Viekas jaksaa sitä yllättävän hyvin. Viekas on nyt Kotkassa, joten se purkaa energiaansa leluihin, juttujen varastamiseen ja ulos pyytämiseen. Iltaisin se on ihan mahdoton, musta tuntuu, että se käy juomassa vain se takia, että pääsisi ulos. Äskenkin se jahtasi häntäänsä jonkun aikaa, vaikka on ollut tänään lenkillä, metsässä juoksemassa, mun mukana keskustassa kavereita tapaamassa ja ollaan naksuteltu pari treeniä metallikapulan pitoa. En tiedä pitäisikö tuosta huolestua, ei kai se ole normaalia, että koira jahtaa häntäänsä?



Valpas hyökkäämässä Viekkaan kimppuun

 

Ai niin, piti vielä käydä läpi tuo ”pitäisi tehdä” – lista. Kerran olemme käyneet keharjoittelemassa takaaleikkausta, niin, että Valpas juoksi repun taakse ja minä heitin sille lelun samalla kun leikkasin takaa. Näitä pitää tehdä lisää ja muita tekniikoita kanssa. Nyt kun Viekas on Kotkassa, kokonaan yksinoloa tulee ihan riittävästi harjoiteltua, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Pannasta kiinnipidosta en ole onnistunut saamaan kivaa juttua, se vaan on jos sitä pitää pannasta kiinni, vaikka miten yrittäisi lelulla ärsyttää. Tasapainojuttujakaan ei olla oikein tehty, pitäisi ostaa vati, niin sitä Valpas voisi ruveta kiertämään etutassut vadilla. Vieraita ihmisiä se on nyt nähnyt aika paljon ja suhtautuminen on parantunut huimasti. Ei se edelleenkään vieraista paljon välitä, mutta antaa jo aika hyvin koskea.

 

Muutto ja muuta meininkiä

Huhhuh, nyt on vihdoin muuttorumba melkeinpä ohi. Ruotsin pakollisen kurssin suorittamisrumba sen sijaan on valitettavasti erittäin pahasti päällä. Uudessa kämpässä on hieman enemmän lääniä koirilla touhuta ja sen Valpas on hyvin ottanut käyttöön. Matot liikkuvat paikoiltaan joko tassujen tai kuonon liikkeiden takia. Agilityhalli on muuton myötä jopa lähempänä ja sinne pääsee mukavasti metsäpolkujen ja pururadan kautta.

Ilmiö, jonka pyhästi päätin välttää, on iskemässä taas eli blogin päivitysinnon hiipuminen. Nyt tosin intoa olisi vielä, mutta on vaan ollut muka niin paljon kaikkea, ettei ole ehtinyt. Edellistä tekstiä lukiessani tajusin miten paljon olisi päivitettävää, mutta yritetään nyt tiivistää jotenkin.

Valppaan kanssa ollaan puuhattu kaikenlaista. Valpas kiertää puita jo hyvin. Myös hallilla ollaan jo tehty takaakiertoa siivekkeen kanssa. Vapa ei tosin osaa kiertää kuin vastapäivään eli siivekkeen tai puun tai minkä tahansa oikealta puolelta siis. Tämä johtuu tietenkin siitä, että naksuttelin silloin aikanaan kiertämisen vain tähän suuntaan. No eiköhän me saada se toinenkin puoli haltuun tässä pikku hiljaa. Ollaan käyty siis muutamia kertoja hallilla. Takaakierron lisäksi ollaan tehty suoraa putkea sekä kutsuna että lähettämällä lelulle. Viimeksi yhdistin jo pari siivekettä ja vein lelun niiden taakse eikä ollut mitään ongelmia. Treenit oon pyrkinyt pitämään tosi lyhyinä; ihan vaan pari toistoa, tauko, pari toistoa lisää ja sitten on lopetettu. Lelun tuomisen kanssa tilanne on edelleen aika sama, mutta oon nyt vaihtanut sitä namiin ja se on toiminut ihan ok. Uusi juttu on lelun luovuttamisen vaikeus. Valpas kun ei meinaa enää repiessä päästää irti-komennolla lelusta, vaikka tähän asti toiminut hyvin. Mieluummin kyllä näin päin, että taistelutahtoa löytyy, mutta tohon irrottamiseen on nyt kiinnitettävä huomiota. Hyppytekniikkaa ajattelin ruveta treenaamaan nyt viikonloppuna kun tolla otuksella tulee jo 4kk mittariin eikä se ole enää kömpelökään. Treenithän piti aina kirjata tänne, mutta siihen en ihan taida pystyä.

Tajusin muuten, että nyt kun käydään jo hallilla, ovat eteenmeno harjoitukset pelkällä lelulla vähän jääneet. Niitä voisi olla hyvä edelleen tehdä ja lisäksi aloittaa ohjauskniikoiden kuivaharjoittelu.

Vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on musta vähän parantunut, mutta sitä pitää edelleen työstää. Mua ei haittaa ollenkaan että sitä ei kauheasti kiinnosta vieraat ihmiset, parempi vaan ettei tarvii pelätä että lähtisi jonkun perään. Muiden ihmisten namit sitä kyllä kiinnostaa oikein kovasti. Edelleen yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi ja palkita sitä vieraiden ihmisten kosketuksesta. Muuten Valpas on tosi reipas eikä pelkää erilaisia paikkoja tai tilanteita paitsi yllättäviä juttuja. Varsinkin jos ihminen ilmaantuu nurkan takaa tai muuten yllättäen, se saa kyllä haukut.

Energiaa Valppaalla riittää kuin pienellä possulla. Tai en tiedä kuinka energisiä possut on, mutta Valppaalla kyllä riittää virtaa. Tällä viikolla oli Jatin iltakisoja ja käytiin parina iltana radan reunalla seuraamassa niitä. Aluksi siitä seuraamisesta ei kyllä tullut mitään, koska Vapa vaan pomppi mua vasten. Ja jos sen otti syliin, niin se huusi radalla meneville koirille. Kevythäkissä olokaan ei ollut enää niin mukavaa vaan sieltä ois haluttu ulos. Kisoissa se sai temmeltää 10 viikkoisen bc:een pennun kanssa ja niillä oli oikein hupaisat leikit keskenään.  Valpas myös mitattiin ja virallisella mitalla tulos oli n. 34,5 cm. Pitkät koivet sillä on, ei auta. Mutta miä en luovu toivosta ennen kun nään raksin kisakirjassa.

Mitäs muuta me ollaan opeteltu. Peruuttaa se osaa, en tosin ole yhdistänyt siihen sanaa vielä, en oikein tiedä miksi. Sitten opetin sen agilityn lähtöä varten tulemaan mun jalkojen väliin. Sillä tavalla sen istuma-asentoa pystyy kontrolloimaan, kun pitää jalkojen välin tarpeeksi pienenä, niin se istuu ryhdikkäästi ja saa hyvän alkuasennon. Pari kertaa oon naksutellut kontaktiasentoa eli 2on 2offia. Metallinoutokapulan pitoa aloitettiin myös juuri naksulla treenaamaan.

Viekas on ruvennut leikkimään Valppaan kanssa ja ne vetää aikamoista rundia pitkin kämppää välillä. Ja nyt Vapa roikkuu Vikin kauluksessa koko ajan kiinni ja turhautuneena räkyttää sille. Tämä ei ole oikein kiva asia kerrostalossa, joten siitä on pakko komentaa. Aina välillä tuntuu menevän kaaliin, mutta useimmiten vaan vilkaisee ja jatkaa haukkumista. Pitää ehkä keksiä joku parempi keino, jos ei rupea menemään jakeluun toi homma. Sisäsiisteys sen sijaan sujuu jo hyvin. Aina välillä tulee toki vahinkoja, mutta aika harvoin enää. Ja yöt ja yksinolot on pissaamatta.

Valpas on kyllä tosi paljon mun perään, vähän jopa liiaksi. Pitäisi nyt jättää sitä myös kokonaan yksin enemmän, Viekkaan kanssa ei ole mitään ongelmaa. Nyt on vaan mun sisko ollut vuorostaan kipeenä, joten ihan kokonaan yksinolo hetkiä on ollut vähän hankala järjestää. Kerran kävin tekemässä pienen harjoitteen kaupan edessä, niin että sidoin sen tolppaan kiinni ja menin kauppaan sisälle niin että näin sen koko ajan. Olin siinä ihan vaan hetken. Se vähän ulisi, joten odotin että hiljenee ja menin sitten takaisin. Noita voisi kokeilla tehdä lisää.

Loppuun vielä listaus tämän hetken taidoista ja opettelun alla/seuraavaksi opeteltavista jutuista.

Valpas osaa: (Ainakin melkein osaa, pennulta nyt ei voi edes vaatia, että pysyisi maassa. Tai totta kai pikku hiljaa pitää ruveta vaatimaan enemmän)

-          istu

-          maahan

-          tänne

-          Väli (tulee mun jalkojen väliin istumaan)

-          seuraa

-          takaa (kiertää puun, siivekkeen tms. vastapäivään)

 

Opetellaan:

-          näyttelyseisomista ja kävelyä

-          sivulle tuloa

-          paikalla oloa

-          metallikapulan pitoa

-          peruuttamista

Pitäisi tehdä:

-          tasapaino harjoitteita

-          eteenmenoa ja merkkausta lelulla (tai siis jatkaa niitä)

-          ohjaustekniikoiden kuivaharjoittelua

-          kokonaan yksinoloa

-          pannasta pitoa ja siitä kiva jutun saamista

-          vieraiden ihmisten lääppimiseen totuttelua vielä enemmän