Mun kesän ainut lomareissu oli mikäs muukaan kuin agilitymatka Ruotsiin. Nelihenkisellä porukalla matkustettiin laivalla Turusta Tukholmaan ja siitä matka jatkui autolla pienelle paikkakunnalla Skutskäriin. Siellä järjestettiin yksi Ruotsin isoimmista agilitytapahtumista nimeltään Slottshoppet. Tapahtuma oli viikon mittainen, mutta meidän poppoo lisäsi suomalaisväriä vain tiistaista torstaihin. Joka päivä juostiin kaksi starttia, joka oli sekin liikaa siinä helteessä. Lämpöä oli joka päivä siinä 30 asteen paikkeilla. Onneksi kisapaikalla oli kunnon kastelupisteet, joten koiran sai pidettyä viileänä.
Viekas on vain niin mahtava, sen kanssa on helppo matkustaa, kun se ei ota turhaa stressiä. Laivamatkat sujuivat ongelmitta, vaikka hiekkalaatikot eivät Vikiä oikein miellyttäneet. Paluumatkalla se katsoi mua syyttävästi kun pistin sen laatikkoon ja lorotti sen jälkeen kannelle. Ei se koirien WC kyllä näyttänyt olevan muidenkaan suosiossa. Yksi mies oli ilmeisesti jo jonkun aikaa istunut laatikon vieressä pikku turrikkansa kanssa tuloksetta ja kun lopulta kyllästyi, niin koira kusi ensimmäiseen näkemäänsä tolppaan ja väänsi vielä tortut kannen ovelle.
|
Porukan karvaiset jäsenet poseeraavat kannella: Stella, Viekas, Miro ja Noona |
|
Hytissä rentoutumassa |
Me majoituttiin camping-alueella melko lähellä kisapaikkaa. Meidän 16 neliöisessä mökissä neljän ihmisen ja neljän koiran voimin oli, sanotaanko, lämmin tunnelma. Muuten alue oli kyllä mukava, uimaranta, ilmainen minigolf ja kyttäävät naapurit, mitä sitä muuta voisi kaivata!
|
Hulppea kotimme reissun ajan |
Ruotsissa kisaamisessa oli muutamia erilaisia juttuja Suomeen nähden. Suurin ero taisi olla ilmoittautuminen, jota ei ollut. Meillä ei ollut lähtölistoja ollenkaan tiedossa ennen kisapaikalle menoa. Siellä ne näki vasta ilmoitustaululta, josta piti yliviivata oma nimensä. Minä kirjoitin lähtönumeroni aina käteen tussilla. Sen jälkeen radan reunalta numerotaululta pystyi seurata milloin oli oma vuoro. Tavallaan ihan toimiva systeemi, mutta en pitänyt siitä, että piti koko ajan olla kuikuilemassa milloin se oma vuoro on. Pari kertaa en edes siinä onnistunut vaan minua piti huhuilla radalle. Tämä oli tietenkin vain oma mokani, kun en viitsinyt olla kovin lähellä rataa, ettei Viekas kuumenisi liikaa.
|
Kisapaikalla |
Radat olivat yhtä lukuun ottamatta mielestäni melko haastavia. Siltä radalta saatiin ainoa tulos, vitonen kepeille viennistä. Mun pakkovalssi ajoi koiran toiseen väliin. Muuten siis tasaista hylkyputkea. Viekas oli koko viikon ihan mahtava. Ainahan se tosin on. Kaikki lähdöt sujuivat ongelmitta, kontaktit ensimmäisen radan lentokeinua (tähän suurin syy oli keinun raskaus) lukuunottamatta loistavat ja en edes muista monta rimaa tuli eli silloin niitä ei voinut montaa tulla, pari hassua taisi tipahtaa. Hylyt siis kaikki typeriä ohjaus -ja radansuunnitteluvirheitä. Kertoo vain siitä, että mun taidot ei vielä riitä haastaviin kolmosen ratoihin. Sen lisäksi mun jalat tuntui ihan rautakangilta koko viikon, en vain jännitykseltäni saanut itseäni liikkeelle. Toki kisarutiinikin puuttui ihan kokonaan ja ei me olla lähes vuoteen Vikkelän kanssa paljoakaan tehty. Nyt vaan mulle lisää treeniä ja fysiikkaan parannusta.
Vaikka tuloksellisesti reissu ei mennyt ihan putkeen (tai välillä meni liikaakin putkeen) niin kyllä käteen jäi silti hurjasti. Reissun kohokohta oli minun osaltani varmaan erittäin tiukasti yhdellä pisteellä voitettu minigolfkisa. Sen lisäksi reissuun mahtui monia tunteita, naurua ja kyyneliä, uusi korttipeli, paljon hyvää ruokaa ja vielä enemmän agilitynälkää. :)
|
Viekas <3 |
Kuulostaa kivalta! Olisi kiva päästä joskus kokeilemaan kisaamista Ruotsissa tai Virossa. Miten ilmoittautuminen hoitui?
VastaaPoistaJoo suosittelen, oli ihan huippu reissu! Nyt on pakko myöntää, että porukan paremmin ruotsia handlaavat hoitivat matkan järjestelypuolen ilmoittautumisineen. :) Mutta jotenkin piti rekisteröityä sinne Ruotsin rekisteriin.
VastaaPoista