Valpas ekaa kertaa rantsussa 24.5.2014 |
Tämmöinen kuikelo Valpas oli vielä 5.6.2014 |
Me
ollaan alettu käydä kisaamaan tähtäävien pentutyhmässä. Siis ryhmässä. Hmm,
olikohan toi freudilainen? No joka tapauksessa kolme kertaa on nyt takana ja
oon tosi tyytyväinen, että alettiin käydä siellä. Valpas on ollut oikein
innokkaasti tekemisessä mukana, mutta se on myös erittäin häiriöherkkä. Sen
takia meille on toki tärkeää tehdä tokoa muiden kanssa. Me ollaan kurssilla
saatu sivulletulo aika hyvälle tolalle ja uutta näkemystä palkkaamiseen.
Olenkin Valpasta opettanut pennun oman tarjoamisen kautta ja oli kiva kuulla
ohjaajalta, että se myös näkyy. Valpas oppi hienosti käteen tökkäämisen
hetkessä ja tarjosi vaikka mitä, kun annettiin pennun vapaasti tehdä mitä
mieleen tuleen ja palkittiin kaikesta. Myös targetin koskemisen se oppi
muutamalla toistolla, vaikka ei oltu sitä vielä ollenkaan tehty. Ohjaajan
vinkistä ruvettiin myös tekemään käteen tökkäystä vieraille ihmisille. Ideana
muuttaa Valppaan mielentilaa vieraisiin ja se on tosi hyvin toiminut! Mun
mielestä sen vieraisiin suhtautuminen on parantunut, vaikka työsarkaa vielä
riittääkin. Valppaalla on myös vaikeuksia pysyä liikkeissä esim. maasta pomppaa
heti pystyyn. Kärsivällisyyttä vain ja pikku hiljaa pitää vaatia pysymään hetki
ennen palkkaamista. Viime kerralla
tehtiin takaapalkitsemista eli jätettiin lelu/namikuppi (kumpikin toimi
Valppaalla), juostiin jonkun matkaa, pyydettiin pentu istumaan ja vapautettiin
hakemaan palkka. Sitten opeteltiin luopumista niin, että nami oli nyrkissä ja
se avattiin, kun pentu malttoi kääntää päätä vähän pois. Toi ahne otus tietysti
yritti kaikkensa namin saamiseksi; se puri ja käpälöi. Malttoi myös muutamia
kertoja jättää käden. Edistyneemmät saivat kokeilla namia kämmenellä avoimena,
mutta se oli meille aika hc-kamaa.
Yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä on Vapan haukkuminen. Kun kaikkea, varsinkin ihmisiä pitäisi haukkua. Pahimpia on vilkkaasti tai oudosti liikkuvat lapset ja mustapukuiset ihmiset ja äkkinäisesti ilmestyvät. Tätä olen työstänyt nyt kieltämällä haukkumisesta ja naksuttamalla hiljaa olosta. Varsinkin koitan palkita, kun näen, että se meinaa haukkua, mutta on hiljaa. Ei mun mielestä enää hauku niin paljon. Mutta pitkä prosessihan tuo haukkumisen kitkeminen voi olla. Agilityn sm-kisoissa käytiin turistina lauantaina ja siellä Valpas pääsi tapaamaan kahta siskoa ja muutamaa pentuaitauskaveria. Häly ja hyörinä tekivät varmasti Valppaalle hyvää ja se jopa uuvahti jossain kohtaa. Päivä olikin tosin ollut pitkä; herättiin jo aamuneljältä ja Valpas oli siitä asti melkeinpä koko ajan hereillä, toki välillä autossa rauhoittumassa. Seuraavana päivänä aloitettiin Valppaan ”näyttelyura” match show:ssa. Lähdettiin vain harjoittelemaan tuomarin käsittelyä, mutta lopulta mun suureksi hämmennykseksi sijoituttiin punaisten neljänneksi. Valpas oli muuten ekassa kehässä paria vastaan hienosti, ainoastaan hampaiden katsomisesta oli vähän umista. ”Isossa kehässä” seisoi aluksi hyvin paikallaan, mutta sitten se kyllästyi ja rupesi hyppimään edessä seisovan namien luokse , eikä enää halunnut jalkojaan aseteltavan. No, halusinkin nopeasti pois, että ehtisin näkemään sm-finaalit, joten mulle se neljäs sija passasi oikein hyvin. Läppärin olin raahannut mukaan, että sain pidetty kisastudiota.
Jekku, Valpas ja Naru-sisko sm-kisoissa |
Se on
niin hassu välillä ja hurjan leikkisä. Ja ihan älyttömän nopea oppimaan, se
yhdistää asioita tosi nopeasti. Sen takia sitä on niin ihana kouluttaa. Tästä
voi toki olla harmiakin. Se esimerkiksi jotenkin tajusi, että haukkumisen jälkeen voi saada namin, kun palkkasin sitä hiljaa olosta sen jälkeen ja alkoi tulla haukuttuaan mun luo siinä toivossa, että saisi namin. Muutinkin sen takia palkkausta nimenomaan siihen hetkeen, ennen kuin se on haukkunut.
Kotona se on koko ajan Viekkaan niskassa kiinni. Viekas jaksaa sitä yllättävän hyvin. Viekas on nyt Kotkassa, joten se purkaa energiaansa leluihin, juttujen varastamiseen ja ulos pyytämiseen. Iltaisin se on ihan mahdoton, musta tuntuu, että se käy juomassa vain se takia, että pääsisi ulos. Äskenkin se jahtasi häntäänsä jonkun aikaa, vaikka on ollut tänään lenkillä, metsässä juoksemassa, mun mukana keskustassa kavereita tapaamassa ja ollaan naksuteltu pari treeniä metallikapulan pitoa. En tiedä pitäisikö tuosta huolestua, ei kai se ole
normaalia, että koira jahtaa häntäänsä?
Valpas hyökkäämässä Viekkaan kimppuun |
Ai
niin, piti vielä käydä läpi tuo ”pitäisi tehdä” – lista. Kerran olemme käyneet keharjoittelemassa takaaleikkausta, niin, että Valpas juoksi repun taakse ja minä
heitin sille lelun samalla kun leikkasin takaa. Näitä pitää tehdä lisää ja
muita tekniikoita kanssa. Nyt kun Viekas on Kotkassa, kokonaan yksinoloa tulee
ihan riittävästi harjoiteltua, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Pannasta
kiinnipidosta en ole onnistunut saamaan kivaa juttua, se vaan on jos sitä pitää
pannasta kiinni, vaikka miten yrittäisi lelulla ärsyttää. Tasapainojuttujakaan
ei olla oikein tehty, pitäisi ostaa vati, niin sitä Valpas voisi ruveta
kiertämään etutassut vadilla. Vieraita ihmisiä se on nyt nähnyt aika paljon ja
suhtautuminen on parantunut huimasti. Ei se edelleenkään vieraista paljon
välitä, mutta antaa jo aika hyvin koskea.