Kulmahammasta poistamassa ja etsimässä

Maanantaina tosiaan huomasin, että Valpas on onnistunut katkomaan toisen alakulmurinsa. Käytiin ensin tiistaina näyttämässä sitä eläinlääkärissä, jossa ei kuitenkaan osattu varmuudella sanoa, mitä hampaan nysälle olisi järkevintä tehdä. Odoteltiin hammasspesialistin mielipide, jonka mielestä poistaminen oli sitten järkevintä. Kulmuri kun oli ytimeen asti katkennut, niin olisi paikalleen jätettynä ollut infektioportti. Toki poistossa kiillevaurion mahdollisuus, mutta poistoa kuitenkin suositeltiin. Eilen siis suunnistettiin Jyväskylän Animagille hammaslääkärille. Musta oli jotenkin hauska, kun meidät ohjattiin odotustilaan oven eteen, jossa oikeasti luki hammaslaboratorio tai jotain vastaavaa. Ihan niin kuin ihmistenkin lääkärillä toimitaan. Oikein hyvää ja mukavaa palvelua saatiin sieltä. Valpas melkeinpä nukkui koko eilispäivän, tänään alkaa olla jo normaali. Mitään kovaa se ei saa viikkoon purra, joka on vähän hankalaa, se kun tykkää kovasti pureskella luita ja kaikkia muitakin juttuja.

Tiistaina Valpas kävi treenaamassa. Tehtiin hyppytekniikasta askeleen pidennystä, joka meni ihan kivasti. Ensi kerralla pitää tosin tehdä hyppytekniikkaa vain kolme toistoa, koska neljännellä ei selvästi jaksanut keksittyä enää niin hyvin kuin kolmella ensimmäisellä kerralla. Sen lisäksi tehtiin takaaleikkauksia suoraan putkeen. Apuohjaaja oli ensin palkkaamassa, mutta kun siinä ei ongelmia ollut, niin palkkasin myös itse. Lopussa vielä pari toistoa mutkaputki – takaaleikkaus suoraan putkeen. Hyvin meni tämäkin. Sitten vielä lopuksi pari toistoa pussia lelua sieltä vetäen. Ei tullut ihan niin kovaa kuin olisin toivonut, joten palataan vielä siihen, että joku pitää kangasta auki ja houkuttelee lelulla.

Viekas pääsi sitten seuraavana päivänä. Tekniikkatreenipätkä, jota mun ei onneksi tarvinnut opetella kokonaan, oli aikamoinen muistitehtävä. Heidi treenasi Vikin kanssa enemmän, minä tein vain välistäveto –ja päällejuoksukohdat. Miten se voikin olla niin pirun vaikeaa kääntää ylävartaloa? Hermot menee. Päällejuoksukohta tehtiin vain kerran, kun se onnistui. Tosin siinäkin sitä ylävartalon kääntöä voisi olla vähän enemmän ja vastakäsikään ei toiminut kunnolla. Omaan liikkeeseen tarvitsen myös paljon lisää sitä kuuluisaa kulmahammasta. Olisi ehkä pitänyt pyytää se Valppaalta poistettu. Olihan se toki maitohammasta ja vain pieni pala, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Eikä se kovin kuuluisakaan ollut.

Epäonnistunut yritys välistävetoon

 

Vähän onnistuneempi välistäveto

 

Päällejuoksut

 

Huomenna Turkuun ja maanantaina Tukholman kautta Skutskäriin kisaamaan, Wuhuu! Valpas ei valitettavasti hammasoperaation takia pääse mukaan. Harmittaa tosi paljon, mutta toisaalta helpompi vain Vikinän kanssa matkustaa.

 

 

 

Helteinen Mikkeli

Jos yhdet kisat sitä heinäkuussa juoksee niin paras valita kuumimmat. Ennen Ruotsin reissua oli siis tarkoitus ottaa vähän tuntumaa Viekkaan kanssa kisaamisesta, joten ilmoittauduttiin Mikkeliin parille radalle. Heidi sai reilusti juosta omalla koiralla sitten yhden radan. Oli luvattu erittäin kuumaa, mutta aamu Jyväskylässä oli pilvinen ja ilmastoidussa autossa oli mukava körötellä kisapaikalle. Totuus iski vasta autosta poistuessa, tuntui kuin olisi matkustanut vähän etelämpään maahan. Asteita oli ainakin +28, jopa enemmän. Onneksi oli koiran nesteyttäminen aloitettu jo edellisenä päivänä, Viki kun on niin kovin ronkeli juomaan. Maksamakkaraa veteen tipauttamalla sekin onnistui.

Heidi aloitti kisaurakan agiradalla ja komeasti aloittikin. Huippunopea nolla etenemällä 4,73 m/s ja sijoitus 3/39. Minä typeränä en älynnyt kuvata rataa. En tiedä olisinko siihen kyennytkään, kun sitä paikallani pomppien ja ääneen ”ota kontakti, ota kontakti” mutisten, seurasin. Heidin ja Viekkaan eka kolmosen nolla ja hienosti käynnistyi heidän sm-nollien keruunsa. Ihan huippua! Sitten oli mun vuoro juosta agirata. Tekeminen tuntui hyvältä, mutta yksi harmittava rima sieltä tippui. Aika oli ok, mutta yhdestä putkesta Viekas meinasi tulla ohi ja sen korjaamiseen meni joitakin sadasosia ainakin. Muuten olin ihan tyytyväinen rataan, rytmitykset osuivat kohdilleen ja kontaktit olivat napakat.

Tässä rata:

 

Sitten viimeisenä oli vielä hypäri. Mun pää ei ihan kestänyt sitä enää, vaan pakka hajosi jo heti ekaan putkeen, jonne lähetys epäonnistui. Tai oikeastaan siinä ei ollut lähetystä ollenkaan. Sain kuitenkin korjattua tilanteen, mutta aikaa siihen paloi. Putken jälkeen hypyiltä kilometrin pituinen kaarros. Jotenkin tuli vaan musta hetki ja en saanut rytmitystä ja linjausta tehtyä, vaikka olin ne toki kyseiseen kohtaan suunnitellut. Tuloksena oli nolla, mutta rata oli paljon huonompaa suorittamista kuin edellinen. Ei siis ihme, että aika ei riittänyt kuin kahdeksanteen sijaan. Kuuma kisapäivä taisi myös vaatia veronsa Vikinästä, koska keppeihin paloi noin neljä sekuntia, kun normaalisti sen kepit kestää sen kahdesta kolmeen sekuntiin.

Tässä hypäri:

 

Viekkaalle joka tapauksessa upea kisapäivä. Se  pysyi kaikki lähdöt ja otti kaikki kontaktit upeasti. Tästä voidaan hyvillä mielin lähteä Ruotsiin ja Heidin on kiva jatkaa nollajahtia. Valppaallakin oli kiva päivä, se kävi monta kertaa joessa uimassa ja leikki ihastuttavan pyrren pennun kanssa. Mun pitää vielä saada kisatekemistä parempaan malliin. Omaa liikkumista pitää parantaa huomattavasti, mutta onhan mulla tässä lähes vuosi aikaa ennen kuin peikko-otuksen kanssa kisakentille päästään. Jos päästään, sitähän ei tiedä ennen kuin se on kasvunsa kasvanut.

Valpas kävi lauantaina hallilla treenaamassa. Aluksi otettiin perussarjaa hyppytekniikasta. Yhdellä kertaa tuli kolautus keskimmäiseen ponnariin, pari muuta toistoa hyviä. Pitää tosin muistaa viedä lelu eteen näkyville vasta sen jälkeen kun on laittanut sen istumaan oikeaan kohtaan. Muuten se menee niin lukkoon lelua tuijottaessaan, ettei ota enää käskyjä vastaan. Ensimmäistä kertaa treenattiin nännäreiden kanssa ja voi olla, että olivat jopa liian huippuja Vapan mielestä. Lelun tuomisen ongelmia ei ole enää ollut kun olen vaihtanut lelun toiseen ”kii” käskyn avulla. Nännäri oli kuitenkin niin kiva, ettei tämä komento enää toiminutkaan, eikä suostunut luopumaan lelusta. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa lelu taas hihnaan kiinni.

Hyppytekniikan lisäksi Valpas teki siivekkeen kiertoa vähän eri kulmista. Ekaa kertaa kokeiltiin myös kasia kahdella siivekeparilla. Tosi hyvin meni tämä, vaikka itsenäistä hakemista pitää lisätä seuraavaan kertaan. Mutta mun mielestä Vapsu kääntyi molempiin suuntiin hyvin. Hetsaus ei tosin toiminut vieläkään. Onneksi tosta tuntuu löytyvän vauhtia muutenkin. Lopuksi vahvistin vielä etenemistä suoralla putkella ja kahdella hypyllä, joiden takana oli lelu etupalkkana. Toimi taas loistavasti.

Tässä yhden siivekkeen kierto, Valppaan hurvittelu ja mun epätoivoinen yritys saada se vaihtamaan toiseen nännäriin.  Tätä olisi ihan hauska katsoa, jos ei ärsyttäisi sen käytös niin paljon.

Ja tässä vielä ensimmäinen yritys kasista:

Takapään harjoitukset ovat parantuneet jonkun verran. Nyt Valpas jo kiertää jonkin matkaa laatikkoa etujalat sen päällä. Myös laatikkoon se saa nyt ujutettua kaikki koipensa, joten vaihdetaan kohta pienempään. Tokojutuissakin ollaan vähän edistytty. Sivulletulo on aika hyvä, tosin hieman miten sen nyt sanoisi, pomppuileva. Paikalla kestää olla jo pienen hetken. Seuraamista olen ottanut lähinnä imuttamalla. Ruutuun se irtoaa hyvin. Noudon alkeisopetus on mennyt tähän asti hyin. Olen naksutellut sisällä metallikapulan suuhun noukkimista, joten päätin kokeilla ulkona. Siellä se ei enää huolinutkaan kapulaa ottaa suuhun, mistä lie johtuen. Tähän lisää treeniä siis.

Tänään huomasin, että Valppaan toinen alakulmuri on katkennut. Voi olla, että tiedossa on siis eläinlääkärireissu.

Valpas 5kk

Tarkalleen ottaen eilen. Jalkoja riittää, mutta on se näistä kikkarapäistä vielä paljon ymmärtämättä ja omaa koiraa kommentoiden vaan niin kaunis ja kivan rakenteinen. Sit kun niitä aivoja saatais vielä yhtä paljon kuin tuota koipea riittää, niin olisin tyytyväinen. Tai oikeastaan koipia voisi olla vähän vähemmän. Korkeutta on tällä hetkellä n. 38-39cm ja painoa 9,3kg.

Pikku V 5kk

Eilinen vietettiin mukavasti agirotuillen. Oli hurjan hauskaa tavata itselle uusia ja vanhoja Caraydan-tyyppejä ja katsella heidän huikeita ratoja. Toivottavasti ensi vuonna ollaan geimeissä Valppaan kanssa mukana. Vapsi sai myös temmeltää mellastajien kanssa, vaikka helle vähän hillitsi suurinta paini-intoa. Tänään oltiin tuttuun tapaan pentukurssilla ja se muistutti mieleen, että tokojuttuja ei olla taas paljon treenattu. Sivulletulosta pitäisi alkaa häivyttää namia pikku hiljaa, mutta muuten se on ihan hyvä. Paitsi että takapään käyttöä tulisi todella treenata. Erilaisia pyörähdyksiä sun muita siis. Se on agilitynkin kannalta tärkeää ja niitähän me ollaankin jo aloitettu.

Aamulenkillä

Treenipäivistä

Eilen käytiin aksaamassa Vikin, Vapan ja tykkipumi Oskun kanssa. Rakennettiin medien sm-finaalirata, joka mahtui yhdelle kentälle yllättävän vaivattomasti. Rengas piti jättää loppusuoralta pois, mutta muuten se oli aika saman oloinen. Viekkaan kanssa nousi yksi teema ylitse muiden: rimat! Sovittiin sitten tiukka linjaus siskon kanssa niistä: tästä eteenpäin yksikin rima kun tipahtaa, niin Viekas kannetaan ulos hallista. Minä olen tätä taktiikkaa aikoinani käyttänyt ja saanut rimaongelman joksikin aikaa katoamaan. Viekas kun vain ei kunnioita rimoja tippaakaan. Ja sille pahin rangaistus on joutua pois esteiden luota. Kaikki on kokeiltu. Muutaman kouluttajan mukaan Viekkaan hyppytekniikka on ihan hyvä ja fyssarin mukaan se on erinomaisessa kunnossa. Ongelman takaa pystyn löytämään yhdistelmän ainakin seuraavia tekijöitä: Viekkaan hyppytekniikka on todella taloudellinen ja rimaaviistävä, sillä on vauhti aina tapissa ja se ei välitä ollenkaan, vaikka rimat kolisisivat sen takana. Kontaktit ovat onneksi tällä hetkellä hyvät. Kepit epäilytti, mutta ei niissä ollutkaan ongelmaa toiselta puolelta niistämällä. Viekas kesti myös jonkin verran keppien itsenäistä suorittamista loppuun asti, kun tuki tarpeeksi kädellä. Mulle ongelmakohdaksi nousi keinun jälkeiset kaksi hyppyä ja putki. Jos ohjasin kunnolla päällejuoksun , olin auttamattomasti myöhässä putkelle viennissä. Jos en, niin Viekas tuli hypyn väärältä puolelta. Nyt pitäisi sitten harjoitella päällejuoksuja lisää. Mulle on vaikeimpia tekniikat, joissa jalat menee yhteen suuntaan, mut yläkropan pitäisi kääntyä toiseen.

Valpas teki suunnitelmien mukaan yhtä mutkaputkea yhdistettynä yhteen hyppyyn. Takaakierto sujui hyvin sekä ennen putkea että jälkeen. Toki pitää ohjata vielä aika voimakkaasti. Vaikeita putkikulmia se ei vielä hae. Lopuksi hyvän mielen ja ”mähän osaan tän” fiiliksen saamiseksi tehtiin vielä suoraa putkea ja parin siivekkeen välistä juoksua. Olin niin tyytyväinen pikku mieheen, että se on taitava!

 

 

 

 

 

Nyt ollaan aloitettu tasapaino –ja kehonhallintaharjoitukset. Muutama kertaa tehty laatikkoon menemistä, jossa vaikeinta Valppaalle on saada takajalat sisään. Olen myös yrittänyt saada sitä kiertämään laatikkoa etujalat sen päällä. Ilmeisesti Valpas ei aivan hahmota takajalkojaan vielä, koska tämä on sille myös haastava harjoitus. Jatketaan treenaamista ja takapäänhahmottamisharjoituksia siis.

Agilitya koko viikonloppu

Ihan kirjaimellisesti. Perjantai-iltana suunnistettiin hallille treenaamaan Valppaan hurmaavan isosiskon Ruutin kanssa. Hauska parivaljakko ne Valppaan kanssa ovatkin.  Valppaan kanssa tehtiin vauhtiharkkoja kahdella suoralla putkella peränjälkeen. Ja kyllä sitä vauhtia löytyi ihan kivasti. Harjoiteltiin myös samalla persjättöä ja takaaleikkausta. Tehtiin myös takaakiertoa, joka yksittäin menee hyvin.  Valpas ei kuitenkaan vielä osaa hakea putkea aidan kiertämisen jälkeen. Eikä vielä tarvitsekaan. Seuraavaksi aion kuitenkin ottaa harjoitukseen putken ja yhden hypyn ja yrittää saada vähän ohjauksia niihin onnistumaan. Uusina esteinä Vapa tutustui pussiin ja renkaaseen. Pussia tehtiin pari kertaa apuohjaajan pitäessä pussin suuta auki ja houkutellessa lelulla: ei ongelmia. Rengas oli maan tasolla telineessä ja sitä naksuteltiin. Ihan ekaksi tein yksin niin, että annoin Valppaan itse hoksata mitä sen kuuluu tehdä. Kun tämä alkoi sujua, niin otettiin apuohjaaja mukaan harjoitukseen. Tuossa yksin tehdessä Valpas tietysti kääntyy heti renkaan suoritettua muhun päin ja kiertää takaisin, jolloin se ei etene yhtään renkaan jälkeen. Sen takia tehtiin niin, että pentu sai myös juosta hakemassa namia vuorotellen multa ja apuohjaajalta, niin että rengas jäi sen väliin. Minä naksuttelin edelleen aina juuri kun se alkoi suorittaa rengasta.

 

Ansa-Whippet, Ruuti-sisko ja Valpas hallin pihalla

Lauantaina ja sunnuntaiaamuna oli vuorossa aimo annos agilityä penkkiurheilun muodossa. Livestream oli niin siisti ja toimi hyvin. Sitten kun vielä tajusi painaa HD-nappulasta, niin näkikin jotain muuta kuin tuhrua. Hienoa oli katsoa upeita mm-karsintasuorituksia ja varsinkin Caraydaneja. Ja toivoa, että olisi siellä itse. Ehkä vielä joskus. Koska itse tehty agility voittaa kuitenkin aina katsotun, suunnistettiin sunnuntaina vielä Saarijärvelle möllikisoihin. Siellä toki piti kulkea kädet korvilla, koska osa porukasta piti omaa kisastudiota ja juontajan ääni kuului välillä hyvin. Säästyttiin onneksi spoilaantumiselta ja kotona sai jännittää karsinnat loppuun. Sain mölleissä juosta Viekkaan kanssa kilpailevien radat. Sen kanssa on aina yhtä hienoa tehdä. Ekalta radalta kaksi rimaa alas ja uusinnalta yks, huoh. Saakelin rimaongelma! Luokan ainoa tulos kuitenkin tahkottiin. Kierroksia ja kaarroksia oli silti ihan liikaa. Positiivisena asiana oli se, että Viekas pysyi lähdössä kaikki radat. Sitä sinne lähinnä lähdettiinkin treenaamaan. Me lähdetään ensi kuussa Viekkaan kanssa Ruotsiin kisaamaan, joten oli kiva saada pari rataa tuntumaa taas. Valpas lähtee sinne messiin mukaan. Oon niin fiiliksissä tosta reissusta.

Maanantaina vaihdettiin laji tokoon. Pentukurssilla vuorossa oli leikinkehittämisharjoite. Piti olla kaksi samanlaista lelua mukana. Siinä taisteltiin ensin yhdellä lelulla, sitten se piti muuttaa passiiviseksi ja aktivoida toinen. Tämän jälkeen annettiin kiinni käsky (meillä tässä toimii ”kii”), jolloin pennun tuli jättää eka lelu ja alkaa taistella toisella jne. Se sujui ihan älyttömän hyvin ja Valpas taisteli oikein kivasti. Tota ”kii” käskyä oltiinkin vähän jo treenattu. Toinen leikki oli saalistusleikki. Siinä sama idea, mutta leluja heiteltiin. Tämä oli Valppaalle selvästi haastavampi, sillä oli välillä molemmat lelut suussa. Yllättävän hyvin sekin silti meni ottaen huomioon, että Vapsulla on tapana lähteä riekkumaan lelun kanssa eikä antaa sitä takaisin mulle. Meille oikein sopivia harjoituksia siis. Sitten tehtiin häiriöharjoitus, jossa piti kulkea ilman mitään nameja häiriökoiran vieressä. Häiriökoirana toimi ohjaajan oikein varma australiankarjakoira. Ohjaaja oli ensin sitä mieltä, että meidän ei tarvitse edes tehdä harjoitetta, koska Valpas ei ole kauhean kiinnostunut muista. Tämä mielikuva johtui varmasti siitä, että Valpas on niin minussa kiinni ja mun kanssa tekeminen on sille se juttu. Mutta kuinkas sitten kävikään. Valpas oli ainut pentu, joka lähti haukkumaan toiselle. Itse ajattelin kyllä, että niin voi käydä johtuen juuri tuosta Vapan reaktioherkkyydestä. Jos tilanne on se mihin se on tottunut, se ei reagoi muihin. Siinä piti sitten omalla keholla osoittaa pennulle, että toisen luokse ei ole asiaa. Lopuksi Valpas sai vielä riekkua viisikuukautisen karjiksen pennun kanssa.