Agilitya koko viikonloppu

Ihan kirjaimellisesti. Perjantai-iltana suunnistettiin hallille treenaamaan Valppaan hurmaavan isosiskon Ruutin kanssa. Hauska parivaljakko ne Valppaan kanssa ovatkin.  Valppaan kanssa tehtiin vauhtiharkkoja kahdella suoralla putkella peränjälkeen. Ja kyllä sitä vauhtia löytyi ihan kivasti. Harjoiteltiin myös samalla persjättöä ja takaaleikkausta. Tehtiin myös takaakiertoa, joka yksittäin menee hyvin.  Valpas ei kuitenkaan vielä osaa hakea putkea aidan kiertämisen jälkeen. Eikä vielä tarvitsekaan. Seuraavaksi aion kuitenkin ottaa harjoitukseen putken ja yhden hypyn ja yrittää saada vähän ohjauksia niihin onnistumaan. Uusina esteinä Vapa tutustui pussiin ja renkaaseen. Pussia tehtiin pari kertaa apuohjaajan pitäessä pussin suuta auki ja houkutellessa lelulla: ei ongelmia. Rengas oli maan tasolla telineessä ja sitä naksuteltiin. Ihan ekaksi tein yksin niin, että annoin Valppaan itse hoksata mitä sen kuuluu tehdä. Kun tämä alkoi sujua, niin otettiin apuohjaaja mukaan harjoitukseen. Tuossa yksin tehdessä Valpas tietysti kääntyy heti renkaan suoritettua muhun päin ja kiertää takaisin, jolloin se ei etene yhtään renkaan jälkeen. Sen takia tehtiin niin, että pentu sai myös juosta hakemassa namia vuorotellen multa ja apuohjaajalta, niin että rengas jäi sen väliin. Minä naksuttelin edelleen aina juuri kun se alkoi suorittaa rengasta.

 

Ansa-Whippet, Ruuti-sisko ja Valpas hallin pihalla

Lauantaina ja sunnuntaiaamuna oli vuorossa aimo annos agilityä penkkiurheilun muodossa. Livestream oli niin siisti ja toimi hyvin. Sitten kun vielä tajusi painaa HD-nappulasta, niin näkikin jotain muuta kuin tuhrua. Hienoa oli katsoa upeita mm-karsintasuorituksia ja varsinkin Caraydaneja. Ja toivoa, että olisi siellä itse. Ehkä vielä joskus. Koska itse tehty agility voittaa kuitenkin aina katsotun, suunnistettiin sunnuntaina vielä Saarijärvelle möllikisoihin. Siellä toki piti kulkea kädet korvilla, koska osa porukasta piti omaa kisastudiota ja juontajan ääni kuului välillä hyvin. Säästyttiin onneksi spoilaantumiselta ja kotona sai jännittää karsinnat loppuun. Sain mölleissä juosta Viekkaan kanssa kilpailevien radat. Sen kanssa on aina yhtä hienoa tehdä. Ekalta radalta kaksi rimaa alas ja uusinnalta yks, huoh. Saakelin rimaongelma! Luokan ainoa tulos kuitenkin tahkottiin. Kierroksia ja kaarroksia oli silti ihan liikaa. Positiivisena asiana oli se, että Viekas pysyi lähdössä kaikki radat. Sitä sinne lähinnä lähdettiinkin treenaamaan. Me lähdetään ensi kuussa Viekkaan kanssa Ruotsiin kisaamaan, joten oli kiva saada pari rataa tuntumaa taas. Valpas lähtee sinne messiin mukaan. Oon niin fiiliksissä tosta reissusta.

Maanantaina vaihdettiin laji tokoon. Pentukurssilla vuorossa oli leikinkehittämisharjoite. Piti olla kaksi samanlaista lelua mukana. Siinä taisteltiin ensin yhdellä lelulla, sitten se piti muuttaa passiiviseksi ja aktivoida toinen. Tämän jälkeen annettiin kiinni käsky (meillä tässä toimii ”kii”), jolloin pennun tuli jättää eka lelu ja alkaa taistella toisella jne. Se sujui ihan älyttömän hyvin ja Valpas taisteli oikein kivasti. Tota ”kii” käskyä oltiinkin vähän jo treenattu. Toinen leikki oli saalistusleikki. Siinä sama idea, mutta leluja heiteltiin. Tämä oli Valppaalle selvästi haastavampi, sillä oli välillä molemmat lelut suussa. Yllättävän hyvin sekin silti meni ottaen huomioon, että Vapsulla on tapana lähteä riekkumaan lelun kanssa eikä antaa sitä takaisin mulle. Meille oikein sopivia harjoituksia siis. Sitten tehtiin häiriöharjoitus, jossa piti kulkea ilman mitään nameja häiriökoiran vieressä. Häiriökoirana toimi ohjaajan oikein varma australiankarjakoira. Ohjaaja oli ensin sitä mieltä, että meidän ei tarvitse edes tehdä harjoitetta, koska Valpas ei ole kauhean kiinnostunut muista. Tämä mielikuva johtui varmasti siitä, että Valpas on niin minussa kiinni ja mun kanssa tekeminen on sille se juttu. Mutta kuinkas sitten kävikään. Valpas oli ainut pentu, joka lähti haukkumaan toiselle. Itse ajattelin kyllä, että niin voi käydä johtuen juuri tuosta Vapan reaktioherkkyydestä. Jos tilanne on se mihin se on tottunut, se ei reagoi muihin. Siinä piti sitten omalla keholla osoittaa pennulle, että toisen luokse ei ole asiaa. Lopuksi Valpas sai vielä riekkua viisikuukautisen karjiksen pennun kanssa.