Helteinen Mikkeli

Jos yhdet kisat sitä heinäkuussa juoksee niin paras valita kuumimmat. Ennen Ruotsin reissua oli siis tarkoitus ottaa vähän tuntumaa Viekkaan kanssa kisaamisesta, joten ilmoittauduttiin Mikkeliin parille radalle. Heidi sai reilusti juosta omalla koiralla sitten yhden radan. Oli luvattu erittäin kuumaa, mutta aamu Jyväskylässä oli pilvinen ja ilmastoidussa autossa oli mukava körötellä kisapaikalle. Totuus iski vasta autosta poistuessa, tuntui kuin olisi matkustanut vähän etelämpään maahan. Asteita oli ainakin +28, jopa enemmän. Onneksi oli koiran nesteyttäminen aloitettu jo edellisenä päivänä, Viki kun on niin kovin ronkeli juomaan. Maksamakkaraa veteen tipauttamalla sekin onnistui.

Heidi aloitti kisaurakan agiradalla ja komeasti aloittikin. Huippunopea nolla etenemällä 4,73 m/s ja sijoitus 3/39. Minä typeränä en älynnyt kuvata rataa. En tiedä olisinko siihen kyennytkään, kun sitä paikallani pomppien ja ääneen ”ota kontakti, ota kontakti” mutisten, seurasin. Heidin ja Viekkaan eka kolmosen nolla ja hienosti käynnistyi heidän sm-nollien keruunsa. Ihan huippua! Sitten oli mun vuoro juosta agirata. Tekeminen tuntui hyvältä, mutta yksi harmittava rima sieltä tippui. Aika oli ok, mutta yhdestä putkesta Viekas meinasi tulla ohi ja sen korjaamiseen meni joitakin sadasosia ainakin. Muuten olin ihan tyytyväinen rataan, rytmitykset osuivat kohdilleen ja kontaktit olivat napakat.

Tässä rata:

 

Sitten viimeisenä oli vielä hypäri. Mun pää ei ihan kestänyt sitä enää, vaan pakka hajosi jo heti ekaan putkeen, jonne lähetys epäonnistui. Tai oikeastaan siinä ei ollut lähetystä ollenkaan. Sain kuitenkin korjattua tilanteen, mutta aikaa siihen paloi. Putken jälkeen hypyiltä kilometrin pituinen kaarros. Jotenkin tuli vaan musta hetki ja en saanut rytmitystä ja linjausta tehtyä, vaikka olin ne toki kyseiseen kohtaan suunnitellut. Tuloksena oli nolla, mutta rata oli paljon huonompaa suorittamista kuin edellinen. Ei siis ihme, että aika ei riittänyt kuin kahdeksanteen sijaan. Kuuma kisapäivä taisi myös vaatia veronsa Vikinästä, koska keppeihin paloi noin neljä sekuntia, kun normaalisti sen kepit kestää sen kahdesta kolmeen sekuntiin.

Tässä hypäri:

 

Viekkaalle joka tapauksessa upea kisapäivä. Se  pysyi kaikki lähdöt ja otti kaikki kontaktit upeasti. Tästä voidaan hyvillä mielin lähteä Ruotsiin ja Heidin on kiva jatkaa nollajahtia. Valppaallakin oli kiva päivä, se kävi monta kertaa joessa uimassa ja leikki ihastuttavan pyrren pennun kanssa. Mun pitää vielä saada kisatekemistä parempaan malliin. Omaa liikkumista pitää parantaa huomattavasti, mutta onhan mulla tässä lähes vuosi aikaa ennen kuin peikko-otuksen kanssa kisakentille päästään. Jos päästään, sitähän ei tiedä ennen kuin se on kasvunsa kasvanut.

Valpas kävi lauantaina hallilla treenaamassa. Aluksi otettiin perussarjaa hyppytekniikasta. Yhdellä kertaa tuli kolautus keskimmäiseen ponnariin, pari muuta toistoa hyviä. Pitää tosin muistaa viedä lelu eteen näkyville vasta sen jälkeen kun on laittanut sen istumaan oikeaan kohtaan. Muuten se menee niin lukkoon lelua tuijottaessaan, ettei ota enää käskyjä vastaan. Ensimmäistä kertaa treenattiin nännäreiden kanssa ja voi olla, että olivat jopa liian huippuja Vapan mielestä. Lelun tuomisen ongelmia ei ole enää ollut kun olen vaihtanut lelun toiseen ”kii” käskyn avulla. Nännäri oli kuitenkin niin kiva, ettei tämä komento enää toiminutkaan, eikä suostunut luopumaan lelusta. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa lelu taas hihnaan kiinni.

Hyppytekniikan lisäksi Valpas teki siivekkeen kiertoa vähän eri kulmista. Ekaa kertaa kokeiltiin myös kasia kahdella siivekeparilla. Tosi hyvin meni tämä, vaikka itsenäistä hakemista pitää lisätä seuraavaan kertaan. Mutta mun mielestä Vapsu kääntyi molempiin suuntiin hyvin. Hetsaus ei tosin toiminut vieläkään. Onneksi tosta tuntuu löytyvän vauhtia muutenkin. Lopuksi vahvistin vielä etenemistä suoralla putkella ja kahdella hypyllä, joiden takana oli lelu etupalkkana. Toimi taas loistavasti.

Tässä yhden siivekkeen kierto, Valppaan hurvittelu ja mun epätoivoinen yritys saada se vaihtamaan toiseen nännäriin.  Tätä olisi ihan hauska katsoa, jos ei ärsyttäisi sen käytös niin paljon.

Ja tässä vielä ensimmäinen yritys kasista:

Takapään harjoitukset ovat parantuneet jonkun verran. Nyt Valpas jo kiertää jonkin matkaa laatikkoa etujalat sen päällä. Myös laatikkoon se saa nyt ujutettua kaikki koipensa, joten vaihdetaan kohta pienempään. Tokojutuissakin ollaan vähän edistytty. Sivulletulo on aika hyvä, tosin hieman miten sen nyt sanoisi, pomppuileva. Paikalla kestää olla jo pienen hetken. Seuraamista olen ottanut lähinnä imuttamalla. Ruutuun se irtoaa hyvin. Noudon alkeisopetus on mennyt tähän asti hyin. Olen naksutellut sisällä metallikapulan suuhun noukkimista, joten päätin kokeilla ulkona. Siellä se ei enää huolinutkaan kapulaa ottaa suuhun, mistä lie johtuen. Tähän lisää treeniä siis.

Tänään huomasin, että Valppaan toinen alakulmuri on katkennut. Voi olla, että tiedossa on siis eläinlääkärireissu.