Ongelmia ja ihanuuksia

Ruotsin kurssi on ohi, jihuu! Ainakin melkein. Tuloksia ei nimittäin ole vielä tullut. No niin, se asian ohi, nyt pikku Vamppiin.  Se on kovasti kasvanut ja jopa vähän rotevoitunut. Mun arvion ja erittäin huonon kotimittauksen mukaan korkeus on siinä 37 cm kieppeillä ja painokin jo reilusti yli 8 kilon. Vähän vanhoja kuvia alkuun:

Valpas ekaa kertaa rantsussa 24.5.2014

Tämmöinen kuikelo Valpas oli vielä 5.6.2014

Me ollaan alettu käydä kisaamaan tähtäävien pentutyhmässä. Siis ryhmässä. Hmm, olikohan toi freudilainen? No joka tapauksessa kolme kertaa on nyt takana ja oon tosi tyytyväinen, että alettiin käydä siellä. Valpas on ollut oikein innokkaasti tekemisessä mukana, mutta se on myös erittäin häiriöherkkä. Sen takia meille on toki tärkeää tehdä tokoa muiden kanssa. Me ollaan kurssilla saatu sivulletulo aika hyvälle tolalle ja uutta näkemystä palkkaamiseen. Olenkin Valpasta opettanut pennun oman tarjoamisen kautta ja oli kiva kuulla ohjaajalta, että se myös näkyy. Valpas oppi hienosti käteen tökkäämisen hetkessä ja tarjosi vaikka mitä, kun annettiin pennun vapaasti tehdä mitä mieleen tuleen ja palkittiin kaikesta. Myös targetin koskemisen se oppi muutamalla toistolla, vaikka ei oltu sitä vielä ollenkaan tehty. Ohjaajan vinkistä ruvettiin myös tekemään käteen tökkäystä vieraille ihmisille. Ideana muuttaa Valppaan mielentilaa vieraisiin ja se on tosi hyvin toiminut! Mun mielestä sen vieraisiin suhtautuminen on parantunut, vaikka työsarkaa vielä riittääkin. Valppaalla on myös vaikeuksia pysyä liikkeissä esim. maasta pomppaa heti pystyyn. Kärsivällisyyttä vain ja pikku hiljaa pitää vaatia pysymään hetki ennen palkkaamista.  Viime kerralla tehtiin takaapalkitsemista eli jätettiin lelu/namikuppi (kumpikin toimi Valppaalla), juostiin jonkun matkaa, pyydettiin pentu istumaan ja vapautettiin hakemaan palkka. Sitten opeteltiin luopumista niin, että nami oli nyrkissä ja se avattiin, kun pentu malttoi kääntää päätä vähän pois. Toi ahne otus tietysti yritti kaikkensa namin saamiseksi; se puri ja käpälöi. Malttoi myös muutamia kertoja jättää käden. Edistyneemmät saivat kokeilla namia kämmenellä avoimena, mutta se oli meille aika hc-kamaa.

Yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä on Vapan haukkuminen. Kun kaikkea, varsinkin ihmisiä pitäisi haukkua. Pahimpia on vilkkaasti tai oudosti liikkuvat lapset ja mustapukuiset ihmiset ja äkkinäisesti ilmestyvät. Tätä olen työstänyt nyt kieltämällä haukkumisesta ja naksuttamalla hiljaa olosta. Varsinkin koitan palkita, kun näen, että se meinaa haukkua, mutta on hiljaa. Ei mun mielestä enää hauku niin paljon. Mutta pitkä prosessihan tuo haukkumisen kitkeminen voi olla.
Agilityn sm-kisoissa käytiin turistina lauantaina ja siellä Valpas pääsi tapaamaan kahta siskoa ja muutamaa pentuaitauskaveria.  Häly ja hyörinä tekivät varmasti Valppaalle hyvää ja se jopa uuvahti jossain kohtaa. Päivä olikin tosin ollut pitkä; herättiin jo aamuneljältä ja Valpas oli siitä asti melkeinpä koko ajan hereillä, toki välillä autossa rauhoittumassa. Seuraavana päivänä aloitettiin Valppaan ”näyttelyura” match show:ssa. Lähdettiin vain harjoittelemaan tuomarin käsittelyä, mutta lopulta mun suureksi hämmennykseksi sijoituttiin punaisten neljänneksi. Valpas oli muuten ekassa kehässä paria vastaan hienosti, ainoastaan hampaiden katsomisesta oli vähän umista. ”Isossa kehässä” seisoi aluksi hyvin paikallaan, mutta sitten se kyllästyi ja rupesi hyppimään edessä seisovan namien luokse , eikä enää halunnut jalkojaan aseteltavan. No, halusinkin nopeasti pois, että ehtisin näkemään sm-finaalit, joten mulle se neljäs sija passasi oikein hyvin. Läppärin olin raahannut mukaan, että sain pidetty kisastudiota.

Jekku, Valpas ja Naru-sisko sm-kisoissa

 

Agissa on menty hiljakseltaan. Neljäkuukautispäivän kunniaksi tehtiin ekan kerran hyppytekniikkaa. Se ei aluksi meinannut onnistua, kun vieras ihminen oli palkkaamassa. Sitten vaihdettiin toisin päin, apuohjaaja pitämään pentua ja minä palkan viereen. Sitten se sujuikin tosi hyvin. En nyt osaa sen kummemmin analysoida, mutta tältä se näytti:

Hyppytekniikkaa ekaa kertaa

 Sitten tehtiin etupalkalla putkiin juoksuja ja hyvin meni. Pari kertaa kokeiltiin mutkaputkeakin, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Tuon treenin jälkeen ei olla käyty montaa kertaa hallilla, ihan vain lyhyitä takaakierto- ja putkijuttuja tehty. Takaakierto rupeaa sujumaan molemmilta puolita. Tänään mennään hallille ja suunnitelmissa olisi tehdä hyppytekniikkaa, jotain uutta, viimeksi tehtiin perussarjaa. Sitten ehkä vähän erilaista kulmaa putkeen ja pelkkien siivekkeiden välistä juoksua voitaisiin tehdä. Viimeksi putkitreeni oli tämän näköistä:

Putki eteenlähetyksenä

 Kyllä tuon otuksen kanssa on hauska tehdä, vaikka se saakin välillä mut raivon partaalle. Se on ehdottomasti yksi vaikeimmista pennuista, jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Siitä on vaikea saada selville, onko se lintu vai kala. Mun mielestä siitä löytyy tiettyä pehmeyttä tai sitten ne jutut on vain vesikoiran omituisuuksia. Valpas esimerkiksi pelkää rappuja tosi paljon. Tai siis, jos se on rappujen yläpäässä, se ei mistään hinnasta halua tulla reunalle. Sillä ei pitäisi olla mitään vahvoja kokemuksia rapuista, entisessä kämpässä kannoin sen totta kai aina rappuset ylös ja alas. Se on myös pelännyt sieniä ja heiluvia verhoja. Toisaalta osakseen nuo jutut on sen ylireagointia. Valpas nimittäin reagoi liioitellusti hyvin moneen asiaan, se on erittäin reaktioherkkä. Toisaalta sen energia tehdä juttuja on niin mahtavaa ja se, miten se häiriintymisen jälkeen yleensä saa fokuksen takaisin minuun helposti.

Haukkumisen syitäkin on vaikea löytää. Aina välillä tuntuu oikeasti pelästyvän, joskus vaan räksyttää reagointihaukut ja välillä tuntuu, että jopa häntä pystyssä uhoilee. Ja välillä komentaa muita koiria tai jopa mua. Sitä en tietenkään salli.

Se on niin hassu välillä ja hurjan leikkisä. Ja ihan älyttömän nopea oppimaan, se yhdistää asioita tosi nopeasti. Sen takia sitä on niin ihana kouluttaa. Tästä voi toki olla harmiakin. Se esimerkiksi jotenkin tajusi, että haukkumisen jälkeen voi saada namin, kun palkkasin sitä hiljaa olosta sen jälkeen ja alkoi tulla haukuttuaan mun luo siinä toivossa, että saisi namin. Muutinkin sen takia palkkausta nimenomaan siihen hetkeen, ennen kuin se on haukkunut.

Kotona se on koko ajan Viekkaan niskassa kiinni. Viekas jaksaa sitä yllättävän hyvin. Viekas on nyt Kotkassa, joten se purkaa energiaansa leluihin, juttujen varastamiseen ja ulos pyytämiseen. Iltaisin se on ihan mahdoton, musta tuntuu, että se käy juomassa vain se takia, että pääsisi ulos. Äskenkin se jahtasi häntäänsä jonkun aikaa, vaikka on ollut tänään lenkillä, metsässä juoksemassa, mun mukana keskustassa kavereita tapaamassa ja ollaan naksuteltu pari treeniä metallikapulan pitoa. En tiedä pitäisikö tuosta huolestua, ei kai se ole normaalia, että koira jahtaa häntäänsä?



Valpas hyökkäämässä Viekkaan kimppuun

 

Ai niin, piti vielä käydä läpi tuo ”pitäisi tehdä” – lista. Kerran olemme käyneet keharjoittelemassa takaaleikkausta, niin, että Valpas juoksi repun taakse ja minä heitin sille lelun samalla kun leikkasin takaa. Näitä pitää tehdä lisää ja muita tekniikoita kanssa. Nyt kun Viekas on Kotkassa, kokonaan yksinoloa tulee ihan riittävästi harjoiteltua, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Pannasta kiinnipidosta en ole onnistunut saamaan kivaa juttua, se vaan on jos sitä pitää pannasta kiinni, vaikka miten yrittäisi lelulla ärsyttää. Tasapainojuttujakaan ei olla oikein tehty, pitäisi ostaa vati, niin sitä Valpas voisi ruveta kiertämään etutassut vadilla. Vieraita ihmisiä se on nyt nähnyt aika paljon ja suhtautuminen on parantunut huimasti. Ei se edelleenkään vieraista paljon välitä, mutta antaa jo aika hyvin koskea.