Sairaan hyvää vappua!

Opiskelijoiden suurin juhla on täällä taas ja miä vietän sitä kipeenä kotona. Kuudes päivä jo kuumeessa, ei enää paljon naurata. Tänään kävin lääkärissä, jossa ohjeet oli lepoa ja buranaa. Onneksi on sentään pikku karhunpentu lämpöpullona. Tosin kun sen energiatasot nousee ja pitäisi keksiä sisällä jotain ohjelmaa, niin se ei oo enää niin hauskaa. Tai on se ohjelman keksiminen hauskaa, mutta kun haluaisi viedä sitä eri paikkoihin ja kuljeskella ulkona, niin sisällä nyhvääminen ei oo yhtään hauskaa. Nyt on kuitenkin pakko jotenkin pitää pää kylmänä (hah ei oo kuumeessa kauhean helppoa) eikä taas livahtaa ulos, jos on hetkellisesti parempi olo.

Miä oon laittanu Valppaalle nameja aktivointipalloon, kongiin, vessapaperirullanhylsyihin ja ihan vaan piilotellut nappuloita ympäri kämppää. Sillä on pari puristerullaluuta, joita se kaluaa. Ja laitoin siskon tänään Mustiin ja Mirriin ostamaan raakoja luita, uuden lelun ja kosketuskepin. Valpas rakastaa karvaisia juttuja ja meillä kun ei oikein karvaleluja ollut, niin pitihän sellainen saada. Uudessa lelussa on lampaankarvaa ja hyvä pitokahva ja Valpas vaikutti kovasti kiinnostuneelta, kun äsken esittelin sitä sille. Kosketuskeppiä olisi tarkoitus käyttää eri juttuihin, mutta sivulle tuloon nyt ainakin ensiksi.

Naksuttelussa päästiin niin pitkälle, että Valpas nosti lusikan lattialta, joten siirryttiin jo uuteen juttuun. Pitää sitten kokeilla sitä oikeaa metallikapulaa, kun saa sen Kotkasta noudettua. Kotkasta pitäisi myös tuoda Jyväskylään lasten leikkiputki ja meidän harjoittelukontaktiksi tarkoitettu ”lankku”, joka löytyi kaverin pihalta. Nyt opetan Valpasta kiertämään jumppamattoputkilon. Tässä ideana takaakierron alkuopetus. Kaksi naksuttelukertaa takana ja Valpas jo kiersi sen. Pikku punkkari jaksaa hämmästyttää älykkyydellään.

Se on kyllä jännä otus. Taistelutahtoa löytyy ja se on aina innoissaan touhuamassa. Toisaalta se on myös yllättävän rauhallinen. Tietyllä tapaa kovuuttakin löytyy, se on ihan kestävän oloinen kaveri. Vaikka joskus se reagoi räkyttämällä yllättäviin tilanteisiin, tämä vähän huolestuttaa. Mutta parempi sekin kuin selvä pelon osoittaminen. Tällä hetkellä se vaikuttaa täydelliseltä harrastuskoiran alulta. Valpas myös tykkää kauheasti kiipeillä, ryömiä ja hyppiä. Aikamoiset pomppukoivet se jo omistaakin. Kunhan vaan ne eivät kasvaisi liian korkeiksi! Pliis God!

Tämän hetken tavoitteena on vaan pitää hauskaa yhdessä ja saada mun kanssa tekemisestä vertaansa vailla olevaa toimintaa. Pidemmän tähtäimen tavoitteista taidan postata oman tekstin myöhemmin.

Hei, miten toi voi olla noin kaukana?

Uusi karvapuuhka