Jyväskylässä on mennyt kivasti; Valpas on tosi hyvä kerrostalokoira. Se ei turhia hauku sisällä, paitsi silloin, kun se yrittää saada Viekkaan leikkimään. Viekas ei oikein ole lämmennyt, se pitää Valpasta ärsyttävänä kakarana. Vähän huolestuttaa pienimuotoinen räkyttäminen ulkona esim. ohimeneville koirille. Siihen yritän nyt puuttua. Ulkona Valpas pysyy hyvin lähellä, eikä tarvitse pelätä, että se säntäisi auton tai pyörän perään. Sillä on aika paljon miellyttämisenhalua, se rakastaa tuohuta mun kanssa mitä vaan tehdäänkin.
Me edetään hitaasti opeteltavien asioiden kanssa. Haluan keskittyä sosiaalistamisjuttuihin. Valppaalla on vähän hitaasti lämpenevä temperamentti välillä. En oikein saa selkoa siitä kaikissa tilanteissa, joskus se esimerkiksi melkein kiipeää jonkun syliin ja välillä se tuntuu aristelevan. Varsinkin lapset vähän arveluttavat. Yhtään huonoa ihmiskontaktia sillä ei ole ollut eli en tiedä mistä tämä kumpuaa.
Eilen hypättiin bussin kyytiin ja hurautettiin Jyväskylän
keskustaan tutustumaan erilaiseen meininkiin. Myös hihna oli ensimmäistä kertaa
pidemmän aikaa käytössä. Valpas oli keskustan hyörinässä oikein reipas ja
hihnassakin se käveli mallikkaasti. Käytiin vielä puistossa riekkumassa
leluilla.
Naksuttelussa ollaan siirrytty temppujen opettamisvaiheeseen.
Idea on vain kokeilla eri juttuja, niin että Valpas oppii itse tarjoamaan erilaisia
vaihtoehtoja, eikä passivoidu vain mun opastamaan malliin. Näin se
toivottavasti oppii kestämään virheitäkin paremmin. Ensiksi opetin sen menemään
kenkälaatikkoon. Päästiin siihen vaiheeseen, että Vapa rymisti laatikon läpi.
Laatikossa pysymiseen keskittyminen ei vielä riittänyt. Laatikko jäi Kotkaan,
joten nyt ruvettiin opettelemaan lusikan nostamista lattialta. Se toivottavasti
toimii esiasteena metallinoudolle. Pari treeniä on takana. Aluksi palkkasin
mitä ikinä se tekikin lusikalla, mutta se ei oikein tarjonnut suuhun ottamista.
Viimeisessä treenissä mun sisko piti lusikkaa, jolloin Valpas myös helpommin
tarttui lusikkaan. Päätin tehdä näin, koska Vapan keskittyminen alkoi
herpaantua, kun se ei tajunnut mitä tehdä.
Agilitya ajatellen ollaan tehty vasta eteen menoa lelua heittäen.
Tänään päästiin myös halliin touhuilemaan, kun käytiin pikaisesti seuraamassa
Viekkaan treenejä. Matka sujui sylikyydillä, vaikka kaikki eivät olleet
järjestelyyn täysin tyytyväisiä ja antoivat sen kuulua. Hallissa Vapa riekkui
sen lemppari pupulelulla. Se lähti kerran myös Viekkaan perään sen tehdessä
agia, mutta tuli kutsusta heti takaisin. Ihmiset eivät oikein kiinnosta sitä,
mutta ottaa kaikilta kyllä nappuloita. Sen kanssa pitää nyt tehdä paljon
hommia. Muuten se oli oikein innoissaan. Kontaktiakin Valpas ottaa ihan itse,
vaikkei sitä ole edes opeteltu.
Paljon mitään Valpas ei ole ehtinyt tuhota. Sillä on tosin
tyyli tuoda oma lelu, luu tai muu sallittu tavara kielletyn viereen, jolloin ihmiset
eivät huomaa kumpaa se syö. Näin se onnistui syömään tietokoneen johdon, vaikka
olin itse siinä koneella. Pelästyin tietysti hirveästi, ettei koiralle ole
käynyt mitään, vaikka näinhän minä, että se siinä johtoa narskuttaa täysissä
voimissaan. Sen jälkeen olen ollut vähän neuroottinen johtojen kanssa. Sen
kuulee helpommin, jos se siirtyy luusta maton jyystämiseen. Myös jotain siskon
gradupapereita se on repinyt, ei mitään kauhean tärkeää siis.
Yksinoloaikoja on alettu pidentää pikku hiljaa. Se on ollut
pari kertaa ongelmitta Viekkaan kanssa kahdestaan, joten eilen lähdettiin
Viekkaan kanssa lenkille ja jätettiin pikku punkkari kotiin. Kiltisti se oli
myös yksin, ei kuulunut mitään jätettäessä eikä tullessa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti