Seuraavana aamuna olo oli hitusen parempi ja jaksoin raahautua vähän ulkoilemaan Vapan kanssa. Onneksi Kortepohjan ylioppilaskylän liepeilläkin oli jonkinlaista tapahtumaa. Me käytiin Valppaan kanssa Kortepartion arpajaisissa ja miä voitin yhden Marianne-karkin. Jee.
Sitten käytiin viereisen koulun lähellä, jossa oli jonkinsorttinen
kirpputori. Sieltä tuli vaikka kuinka paljon mekkalaa, joka ei Valpasta
hetkauttanut. Muutamia rapsuttelijoitakin löytyi, vaikkei Valpas paljon niistä kiinnostunut.
Se saattaa mennä itsekin katsomaan vieraita ihmisiä, mutta vähän välttelee
kosketusta. Jos minulla on nami, niin silloin se ei välitä, vaikka kuka siihen
koskisi. Osittain se on sitä, että vieraat ihmiset eivät vaan oikein kiinnosta
sitä. Omat ihmiset ovat täysin toinen juttu; se kipittää mun perässä minne menenkin
ja tykkää käpertyä nukkumaan käyttäen mun jalkaa tyynynä. Luoksetulo toimii
minkä tahansa häiriötekijän alaisena. Vielä. Toki pyritään tekemään vain
onnistuneita suorituksia, mutta välillä tilanne pakottaa kutsumaan sen luokse.
Lusikkanaksuttelu on hitusen edistynyt, nyt Valpas jo ottaa
sitä hampaisiinsa. Olen käyttänyt teippirullaa lusikan pidikkeenä, jolloin sen
on lähes pakko tarttua siihen kiinni. Viekkaan kanssa Valpas on tullut koko ajan hyvin toimeen, vaikka Viekas ei kauhean innostunut olekaan sen säälittävänä rääpäleenä pitämästä otuksesta. Nyt se ei enää välttämättä kuitenkaan siirry, jos Valpas tulee nukkumaan sen viekkuun.
Muitakin koirakontakteja yritetään hankkia. Tänään Valpas pääsi remuamaan 4,5 kuukautisen kelpien pennun kanssa. Kokoero vielä haittasi leikkimistä, mutta hyvin Valpas yritti pysyä isomman tahdissa mukana. Kunhan Valpas vähän kasvaa ja kehittyy, niin niistä tulee varmasti oikein hyvät painikaverukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti