Uudessa kämpässä Valpas oli kuin kotonaan. Illalla käytiin
Jatin möllikisoissa tutustumassa suuren maailman meininkiin. Vähän Vapaa aluksi
hallissa jännitti ja se halusi syliin takaisin. Mutta vaikka sitä pelottaa, se
pysyy kuitenkin koko ajan täysin toimintakykyisenä. Se myös palautuu kaikesta todella upeasti. Mentiin vähän
kauemmas muista ja annoin pikku suffelin olla vapaana maassa. Hetken päästä se
jo retuutti lelun kanssa ihan muina miehinä. Sen jälkeen se myös oikein
rohkeasti kipitti mun perässä hallissa.
Se mikä on myös tullut selväksi, on, että Valpas on ihan
tajuttoman ahne. Vaikka sitä pelottaisi joku juttu, niin namin nähdessään se ei
välitä pelosta ollenkaan, vaan hamuaa vaan namia. Koulutuksen kannalta oikein
positiivinen asia. Mites muuten Valpasta voisi kuvailla? Mahtava, ihana,
suloinen, vekkuli, upea, tomera, päättäväinen… Maailman raksuin kakara!
Päivän jälkeen Valpas olikin niin puhki, että matka takaisin
Kotkaan sujui oikein rauhallisesti unten mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti