Sivut

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ongelmia ja ihanuuksia

Ruotsin kurssi on ohi, jihuu! Ainakin melkein. Tuloksia ei nimittäin ole vielä tullut. No niin, se asian ohi, nyt pikku Vamppiin.  Se on kovasti kasvanut ja jopa vähän rotevoitunut. Mun arvion ja erittäin huonon kotimittauksen mukaan korkeus on siinä 37 cm kieppeillä ja painokin jo reilusti yli 8 kilon. Vähän vanhoja kuvia alkuun:

Valpas ekaa kertaa rantsussa 24.5.2014

Tämmöinen kuikelo Valpas oli vielä 5.6.2014

Me ollaan alettu käydä kisaamaan tähtäävien pentutyhmässä. Siis ryhmässä. Hmm, olikohan toi freudilainen? No joka tapauksessa kolme kertaa on nyt takana ja oon tosi tyytyväinen, että alettiin käydä siellä. Valpas on ollut oikein innokkaasti tekemisessä mukana, mutta se on myös erittäin häiriöherkkä. Sen takia meille on toki tärkeää tehdä tokoa muiden kanssa. Me ollaan kurssilla saatu sivulletulo aika hyvälle tolalle ja uutta näkemystä palkkaamiseen. Olenkin Valpasta opettanut pennun oman tarjoamisen kautta ja oli kiva kuulla ohjaajalta, että se myös näkyy. Valpas oppi hienosti käteen tökkäämisen hetkessä ja tarjosi vaikka mitä, kun annettiin pennun vapaasti tehdä mitä mieleen tuleen ja palkittiin kaikesta. Myös targetin koskemisen se oppi muutamalla toistolla, vaikka ei oltu sitä vielä ollenkaan tehty. Ohjaajan vinkistä ruvettiin myös tekemään käteen tökkäystä vieraille ihmisille. Ideana muuttaa Valppaan mielentilaa vieraisiin ja se on tosi hyvin toiminut! Mun mielestä sen vieraisiin suhtautuminen on parantunut, vaikka työsarkaa vielä riittääkin. Valppaalla on myös vaikeuksia pysyä liikkeissä esim. maasta pomppaa heti pystyyn. Kärsivällisyyttä vain ja pikku hiljaa pitää vaatia pysymään hetki ennen palkkaamista.  Viime kerralla tehtiin takaapalkitsemista eli jätettiin lelu/namikuppi (kumpikin toimi Valppaalla), juostiin jonkun matkaa, pyydettiin pentu istumaan ja vapautettiin hakemaan palkka. Sitten opeteltiin luopumista niin, että nami oli nyrkissä ja se avattiin, kun pentu malttoi kääntää päätä vähän pois. Toi ahne otus tietysti yritti kaikkensa namin saamiseksi; se puri ja käpälöi. Malttoi myös muutamia kertoja jättää käden. Edistyneemmät saivat kokeilla namia kämmenellä avoimena, mutta se oli meille aika hc-kamaa.
Yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä on Vapan haukkuminen. Kun kaikkea, varsinkin ihmisiä pitäisi haukkua. Pahimpia on vilkkaasti tai oudosti liikkuvat lapset ja mustapukuiset ihmiset ja äkkinäisesti ilmestyvät. Tätä olen työstänyt nyt kieltämällä haukkumisesta ja naksuttamalla hiljaa olosta. Varsinkin koitan palkita, kun näen, että se meinaa haukkua, mutta on hiljaa. Ei mun mielestä enää hauku niin paljon. Mutta pitkä prosessihan tuo haukkumisen kitkeminen voi olla.
Agilityn sm-kisoissa käytiin turistina lauantaina ja siellä Valpas pääsi tapaamaan kahta siskoa ja muutamaa pentuaitauskaveria.  Häly ja hyörinä tekivät varmasti Valppaalle hyvää ja se jopa uuvahti jossain kohtaa. Päivä olikin tosin ollut pitkä; herättiin jo aamuneljältä ja Valpas oli siitä asti melkeinpä koko ajan hereillä, toki välillä autossa rauhoittumassa. Seuraavana päivänä aloitettiin Valppaan ”näyttelyura” match show:ssa. Lähdettiin vain harjoittelemaan tuomarin käsittelyä, mutta lopulta mun suureksi hämmennykseksi sijoituttiin punaisten neljänneksi. Valpas oli muuten ekassa kehässä paria vastaan hienosti, ainoastaan hampaiden katsomisesta oli vähän umista. ”Isossa kehässä” seisoi aluksi hyvin paikallaan, mutta sitten se kyllästyi ja rupesi hyppimään edessä seisovan namien luokse , eikä enää halunnut jalkojaan aseteltavan. No, halusinkin nopeasti pois, että ehtisin näkemään sm-finaalit, joten mulle se neljäs sija passasi oikein hyvin. Läppärin olin raahannut mukaan, että sain pidetty kisastudiota.
Jekku, Valpas ja Naru-sisko sm-kisoissa

 
Agissa on menty hiljakseltaan. Neljäkuukautispäivän kunniaksi tehtiin ekan kerran hyppytekniikkaa. Se ei aluksi meinannut onnistua, kun vieras ihminen oli palkkaamassa. Sitten vaihdettiin toisin päin, apuohjaaja pitämään pentua ja minä palkan viereen. Sitten se sujuikin tosi hyvin. En nyt osaa sen kummemmin analysoida, mutta tältä se näytti:
 Sitten tehtiin etupalkalla putkiin juoksuja ja hyvin meni. Pari kertaa kokeiltiin mutkaputkeakin, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Tuon treenin jälkeen ei olla käyty montaa kertaa hallilla, ihan vain lyhyitä takaakierto- ja putkijuttuja tehty. Takaakierto rupeaa sujumaan molemmilta puolita. Tänään mennään hallille ja suunnitelmissa olisi tehdä hyppytekniikkaa, jotain uutta, viimeksi tehtiin perussarjaa. Sitten ehkä vähän erilaista kulmaa putkeen ja pelkkien siivekkeiden välistä juoksua voitaisiin tehdä. Viimeksi putkitreeni oli tämän näköistä:

 Kyllä tuon otuksen kanssa on hauska tehdä, vaikka se saakin välillä mut raivon partaalle. Se on ehdottomasti yksi vaikeimmista pennuista, jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Siitä on vaikea saada selville, onko se lintu vai kala. Mun mielestä siitä löytyy tiettyä pehmeyttä tai sitten ne jutut on vain vesikoiran omituisuuksia. Valpas esimerkiksi pelkää rappuja tosi paljon. Tai siis, jos se on rappujen yläpäässä, se ei mistään hinnasta halua tulla reunalle. Sillä ei pitäisi olla mitään vahvoja kokemuksia rapuista, entisessä kämpässä kannoin sen totta kai aina rappuset ylös ja alas. Se on myös pelännyt sieniä ja heiluvia verhoja. Toisaalta osakseen nuo jutut on sen ylireagointia. Valpas nimittäin reagoi liioitellusti hyvin moneen asiaan, se on erittäin reaktioherkkä. Toisaalta sen energia tehdä juttuja on niin mahtavaa ja se, miten se häiriintymisen jälkeen yleensä saa fokuksen takaisin minuun helposti.
Haukkumisen syitäkin on vaikea löytää. Aina välillä tuntuu oikeasti pelästyvän, joskus vaan räksyttää reagointihaukut ja välillä tuntuu, että jopa häntä pystyssä uhoilee. Ja välillä komentaa muita koiria tai jopa mua. Sitä en tietenkään salli.

Se on niin hassu välillä ja hurjan leikkisä. Ja ihan älyttömän nopea oppimaan, se yhdistää asioita tosi nopeasti. Sen takia sitä on niin ihana kouluttaa. Tästä voi toki olla harmiakin. Se esimerkiksi jotenkin tajusi, että haukkumisen jälkeen voi saada namin, kun palkkasin sitä hiljaa olosta sen jälkeen ja alkoi tulla haukuttuaan mun luo siinä toivossa, että saisi namin. Muutinkin sen takia palkkausta nimenomaan siihen hetkeen, ennen kuin se on haukkunut.
Kotona se on koko ajan Viekkaan niskassa kiinni. Viekas jaksaa sitä yllättävän hyvin. Viekas on nyt Kotkassa, joten se purkaa energiaansa leluihin, juttujen varastamiseen ja ulos pyytämiseen. Iltaisin se on ihan mahdoton, musta tuntuu, että se käy juomassa vain se takia, että pääsisi ulos. Äskenkin se jahtasi häntäänsä jonkun aikaa, vaikka on ollut tänään lenkillä, metsässä juoksemassa, mun mukana keskustassa kavereita tapaamassa ja ollaan naksuteltu pari treeniä metallikapulan pitoa. En tiedä pitäisikö tuosta huolestua, ei kai se ole normaalia, että koira jahtaa häntäänsä?


Valpas hyökkäämässä Viekkaan kimppuun


 

Ai niin, piti vielä käydä läpi tuo ”pitäisi tehdä” – lista. Kerran olemme käyneet keharjoittelemassa takaaleikkausta, niin, että Valpas juoksi repun taakse ja minä heitin sille lelun samalla kun leikkasin takaa. Näitä pitää tehdä lisää ja muita tekniikoita kanssa. Nyt kun Viekas on Kotkassa, kokonaan yksinoloa tulee ihan riittävästi harjoiteltua, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Pannasta kiinnipidosta en ole onnistunut saamaan kivaa juttua, se vaan on jos sitä pitää pannasta kiinni, vaikka miten yrittäisi lelulla ärsyttää. Tasapainojuttujakaan ei olla oikein tehty, pitäisi ostaa vati, niin sitä Valpas voisi ruveta kiertämään etutassut vadilla. Vieraita ihmisiä se on nyt nähnyt aika paljon ja suhtautuminen on parantunut huimasti. Ei se edelleenkään vieraista paljon välitä, mutta antaa jo aika hyvin koskea.

 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Muutto ja muuta meininkiä

Huhhuh, nyt on vihdoin muuttorumba melkeinpä ohi. Ruotsin pakollisen kurssin suorittamisrumba sen sijaan on valitettavasti erittäin pahasti päällä. Uudessa kämpässä on hieman enemmän lääniä koirilla touhuta ja sen Valpas on hyvin ottanut käyttöön. Matot liikkuvat paikoiltaan joko tassujen tai kuonon liikkeiden takia. Agilityhalli on muuton myötä jopa lähempänä ja sinne pääsee mukavasti metsäpolkujen ja pururadan kautta.

Ilmiö, jonka pyhästi päätin välttää, on iskemässä taas eli blogin päivitysinnon hiipuminen. Nyt tosin intoa olisi vielä, mutta on vaan ollut muka niin paljon kaikkea, ettei ole ehtinyt. Edellistä tekstiä lukiessani tajusin miten paljon olisi päivitettävää, mutta yritetään nyt tiivistää jotenkin.
Valppaan kanssa ollaan puuhattu kaikenlaista. Valpas kiertää puita jo hyvin. Myös hallilla ollaan jo tehty takaakiertoa siivekkeen kanssa. Vapa ei tosin osaa kiertää kuin vastapäivään eli siivekkeen tai puun tai minkä tahansa oikealta puolelta siis. Tämä johtuu tietenkin siitä, että naksuttelin silloin aikanaan kiertämisen vain tähän suuntaan. No eiköhän me saada se toinenkin puoli haltuun tässä pikku hiljaa. Ollaan käyty siis muutamia kertoja hallilla. Takaakierron lisäksi ollaan tehty suoraa putkea sekä kutsuna että lähettämällä lelulle. Viimeksi yhdistin jo pari siivekettä ja vein lelun niiden taakse eikä ollut mitään ongelmia. Treenit oon pyrkinyt pitämään tosi lyhyinä; ihan vaan pari toistoa, tauko, pari toistoa lisää ja sitten on lopetettu. Lelun tuomisen kanssa tilanne on edelleen aika sama, mutta oon nyt vaihtanut sitä namiin ja se on toiminut ihan ok. Uusi juttu on lelun luovuttamisen vaikeus. Valpas kun ei meinaa enää repiessä päästää irti-komennolla lelusta, vaikka tähän asti toiminut hyvin. Mieluummin kyllä näin päin, että taistelutahtoa löytyy, mutta tohon irrottamiseen on nyt kiinnitettävä huomiota. Hyppytekniikkaa ajattelin ruveta treenaamaan nyt viikonloppuna kun tolla otuksella tulee jo 4kk mittariin eikä se ole enää kömpelökään. Treenithän piti aina kirjata tänne, mutta siihen en ihan taida pystyä.

Tajusin muuten, että nyt kun käydään jo hallilla, ovat eteenmeno harjoitukset pelkällä lelulla vähän jääneet. Niitä voisi olla hyvä edelleen tehdä ja lisäksi aloittaa ohjauskniikoiden kuivaharjoittelu.
Vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on musta vähän parantunut, mutta sitä pitää edelleen työstää. Mua ei haittaa ollenkaan että sitä ei kauheasti kiinnosta vieraat ihmiset, parempi vaan ettei tarvii pelätä että lähtisi jonkun perään. Muiden ihmisten namit sitä kyllä kiinnostaa oikein kovasti. Edelleen yritän käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi ja palkita sitä vieraiden ihmisten kosketuksesta. Muuten Valpas on tosi reipas eikä pelkää erilaisia paikkoja tai tilanteita paitsi yllättäviä juttuja. Varsinkin jos ihminen ilmaantuu nurkan takaa tai muuten yllättäen, se saa kyllä haukut.

Energiaa Valppaalla riittää kuin pienellä possulla. Tai en tiedä kuinka energisiä possut on, mutta Valppaalla kyllä riittää virtaa. Tällä viikolla oli Jatin iltakisoja ja käytiin parina iltana radan reunalla seuraamassa niitä. Aluksi siitä seuraamisesta ei kyllä tullut mitään, koska Vapa vaan pomppi mua vasten. Ja jos sen otti syliin, niin se huusi radalla meneville koirille. Kevythäkissä olokaan ei ollut enää niin mukavaa vaan sieltä ois haluttu ulos. Kisoissa se sai temmeltää 10 viikkoisen bc:een pennun kanssa ja niillä oli oikein hupaisat leikit keskenään.  Valpas myös mitattiin ja virallisella mitalla tulos oli n. 34,5 cm. Pitkät koivet sillä on, ei auta. Mutta miä en luovu toivosta ennen kun nään raksin kisakirjassa.
Mitäs muuta me ollaan opeteltu. Peruuttaa se osaa, en tosin ole yhdistänyt siihen sanaa vielä, en oikein tiedä miksi. Sitten opetin sen agilityn lähtöä varten tulemaan mun jalkojen väliin. Sillä tavalla sen istuma-asentoa pystyy kontrolloimaan, kun pitää jalkojen välin tarpeeksi pienenä, niin se istuu ryhdikkäästi ja saa hyvän alkuasennon. Pari kertaa oon naksutellut kontaktiasentoa eli 2on 2offia. Metallinoutokapulan pitoa aloitettiin myös juuri naksulla treenaamaan.

Viekas on ruvennut leikkimään Valppaan kanssa ja ne vetää aikamoista rundia pitkin kämppää välillä. Ja nyt Vapa roikkuu Vikin kauluksessa koko ajan kiinni ja turhautuneena räkyttää sille. Tämä ei ole oikein kiva asia kerrostalossa, joten siitä on pakko komentaa. Aina välillä tuntuu menevän kaaliin, mutta useimmiten vaan vilkaisee ja jatkaa haukkumista. Pitää ehkä keksiä joku parempi keino, jos ei rupea menemään jakeluun toi homma. Sisäsiisteys sen sijaan sujuu jo hyvin. Aina välillä tulee toki vahinkoja, mutta aika harvoin enää. Ja yöt ja yksinolot on pissaamatta.
Valpas on kyllä tosi paljon mun perään, vähän jopa liiaksi. Pitäisi nyt jättää sitä myös kokonaan yksin enemmän, Viekkaan kanssa ei ole mitään ongelmaa. Nyt on vaan mun sisko ollut vuorostaan kipeenä, joten ihan kokonaan yksinolo hetkiä on ollut vähän hankala järjestää. Kerran kävin tekemässä pienen harjoitteen kaupan edessä, niin että sidoin sen tolppaan kiinni ja menin kauppaan sisälle niin että näin sen koko ajan. Olin siinä ihan vaan hetken. Se vähän ulisi, joten odotin että hiljenee ja menin sitten takaisin. Noita voisi kokeilla tehdä lisää.

Loppuun vielä listaus tämän hetken taidoista ja opettelun alla/seuraavaksi opeteltavista jutuista.

Valpas osaa: (Ainakin melkein osaa, pennulta nyt ei voi edes vaatia, että pysyisi maassa. Tai totta kai pikku hiljaa pitää ruveta vaatimaan enemmän)

-          istu

-          maahan

-          tänne

-          Väli (tulee mun jalkojen väliin istumaan)

-          seuraa

-          takaa (kiertää puun, siivekkeen tms. vastapäivään)

 
Opetellaan:

-          näyttelyseisomista ja kävelyä

-          sivulle tuloa

-          paikalla oloa

-          metallikapulan pitoa

-          peruuttamista

Pitäisi tehdä:

-          tasapaino harjoitteita

-          eteenmenoa ja merkkausta lelulla (tai siis jatkaa niitä)

-          ohjaustekniikoiden kuivaharjoittelua

-          kokonaan yksinoloa

-          pannasta pitoa ja siitä kiva jutun saamista

-          vieraiden ihmisten lääppimiseen totuttelua vielä enemmän