Sairaan hyvää vappua!

Opiskelijoiden suurin juhla on täällä taas ja miä vietän sitä kipeenä kotona. Kuudes päivä jo kuumeessa, ei enää paljon naurata. Tänään kävin lääkärissä, jossa ohjeet oli lepoa ja buranaa. Onneksi on sentään pikku karhunpentu lämpöpullona. Tosin kun sen energiatasot nousee ja pitäisi keksiä sisällä jotain ohjelmaa, niin se ei oo enää niin hauskaa. Tai on se ohjelman keksiminen hauskaa, mutta kun haluaisi viedä sitä eri paikkoihin ja kuljeskella ulkona, niin sisällä nyhvääminen ei oo yhtään hauskaa. Nyt on kuitenkin pakko jotenkin pitää pää kylmänä (hah ei oo kuumeessa kauhean helppoa) eikä taas livahtaa ulos, jos on hetkellisesti parempi olo.

Miä oon laittanu Valppaalle nameja aktivointipalloon, kongiin, vessapaperirullanhylsyihin ja ihan vaan piilotellut nappuloita ympäri kämppää. Sillä on pari puristerullaluuta, joita se kaluaa. Ja laitoin siskon tänään Mustiin ja Mirriin ostamaan raakoja luita, uuden lelun ja kosketuskepin. Valpas rakastaa karvaisia juttuja ja meillä kun ei oikein karvaleluja ollut, niin pitihän sellainen saada. Uudessa lelussa on lampaankarvaa ja hyvä pitokahva ja Valpas vaikutti kovasti kiinnostuneelta, kun äsken esittelin sitä sille. Kosketuskeppiä olisi tarkoitus käyttää eri juttuihin, mutta sivulle tuloon nyt ainakin ensiksi.

Naksuttelussa päästiin niin pitkälle, että Valpas nosti lusikan lattialta, joten siirryttiin jo uuteen juttuun. Pitää sitten kokeilla sitä oikeaa metallikapulaa, kun saa sen Kotkasta noudettua. Kotkasta pitäisi myös tuoda Jyväskylään lasten leikkiputki ja meidän harjoittelukontaktiksi tarkoitettu ”lankku”, joka löytyi kaverin pihalta. Nyt opetan Valpasta kiertämään jumppamattoputkilon. Tässä ideana takaakierron alkuopetus. Kaksi naksuttelukertaa takana ja Valpas jo kiersi sen. Pikku punkkari jaksaa hämmästyttää älykkyydellään.

Se on kyllä jännä otus. Taistelutahtoa löytyy ja se on aina innoissaan touhuamassa. Toisaalta se on myös yllättävän rauhallinen. Tietyllä tapaa kovuuttakin löytyy, se on ihan kestävän oloinen kaveri. Vaikka joskus se reagoi räkyttämällä yllättäviin tilanteisiin, tämä vähän huolestuttaa. Mutta parempi sekin kuin selvä pelon osoittaminen. Tällä hetkellä se vaikuttaa täydelliseltä harrastuskoiran alulta. Valpas myös tykkää kauheasti kiipeillä, ryömiä ja hyppiä. Aikamoiset pomppukoivet se jo omistaakin. Kunhan vaan ne eivät kasvaisi liian korkeiksi! Pliis God!

Tämän hetken tavoitteena on vaan pitää hauskaa yhdessä ja saada mun kanssa tekemisestä vertaansa vailla olevaa toimintaa. Pidemmän tähtäimen tavoitteista taidan postata oman tekstin myöhemmin.

Hei, miten toi voi olla noin kaukana?

Uusi karvapuuhka

Touhuntäyteinen viikonloppu – not

Eilen oli tarkoitus mennä kisatöihin toimistoon ja ottaa Valpas mukaan kisailmapiiriä haistelemaan ja muita pentusia tapaamaan. No perjantai-iltana mulle nousi kuume ja ei siinä auttanut muu kun jäädä kotiin lepäämään. Harmitti ihan pirusti. Olisi ollut kiva nähdä taas koiratuttuja ja varsinkin saada Valppaalle uusia kokemuksia. Ensi kertaan siis. Onneksi Jatilla on seuraavat kisat jo parin viikon päästä.

Seuraavana aamuna olo oli hitusen parempi ja jaksoin raahautua vähän ulkoilemaan Vapan kanssa. Onneksi Kortepohjan ylioppilaskylän liepeilläkin oli jonkinlaista tapahtumaa. Me käytiin Valppaan kanssa Kortepartion arpajaisissa ja miä voitin yhden Marianne-karkin. Jee.

Sitten käytiin viereisen koulun lähellä, jossa oli jonkinsorttinen kirpputori. Sieltä tuli vaikka kuinka paljon mekkalaa, joka ei Valpasta hetkauttanut. Muutamia rapsuttelijoitakin löytyi, vaikkei Valpas paljon niistä kiinnostunut. Se saattaa mennä itsekin katsomaan vieraita ihmisiä, mutta vähän välttelee kosketusta. Jos minulla on nami, niin silloin se ei välitä, vaikka kuka siihen koskisi. Osittain se on sitä, että vieraat ihmiset eivät vaan oikein kiinnosta sitä. Omat ihmiset ovat täysin toinen juttu; se kipittää mun perässä minne menenkin ja tykkää käpertyä nukkumaan käyttäen mun jalkaa tyynynä. Luoksetulo toimii minkä tahansa häiriötekijän alaisena. Vielä. Toki pyritään tekemään vain onnistuneita suorituksia, mutta välillä tilanne pakottaa kutsumaan sen luokse.

Lusikkanaksuttelu on hitusen edistynyt, nyt Valpas jo ottaa sitä hampaisiinsa. Olen käyttänyt teippirullaa lusikan pidikkeenä, jolloin sen on lähes pakko tarttua siihen kiinni.

Viekkaan kanssa Valpas on tullut koko ajan hyvin toimeen, vaikka Viekas ei kauhean innostunut olekaan sen säälittävänä rääpäleenä pitämästä otuksesta. Nyt se ei enää välttämättä kuitenkaan siirry, jos Valpas tulee nukkumaan sen viekkuun.

Muitakin koirakontakteja yritetään hankkia. Tänään Valpas pääsi remuamaan 4,5 kuukautisen kelpien pennun kanssa. Kokoero vielä haittasi leikkimistä, mutta hyvin Valpas yritti pysyä isomman tahdissa mukana. Kunhan Valpas vähän kasvaa ja kehittyy, niin niistä tulee varmasti oikein hyvät painikaverukset.

 

Uudet kujeet

Viime sunnuntaina matkustettiin bussilla Jyväskylään. Matkassa mukana siis minä ja siskoni sekä Viekas ja Valpas. Olikin aikamoinen jengi kaikkien matkatavaroiden, koiranpedin ja koirien kanssa. Valpas matkusti meidän välissä omassa pedissään ja nukkui melkein koko matkan. Heinolassa ehdin käyttää sen ulkona ja loppumatkakin sujui rauhallisesti.

Jyväskylässä on mennyt kivasti; Valpas on tosi hyvä kerrostalokoira. Se ei turhia hauku sisällä, paitsi silloin, kun se yrittää saada Viekkaan leikkimään. Viekas ei oikein ole lämmennyt, se pitää Valpasta ärsyttävänä kakarana. Vähän huolestuttaa pienimuotoinen räkyttäminen ulkona esim. ohimeneville koirille. Siihen yritän nyt puuttua. Ulkona Valpas pysyy hyvin lähellä, eikä tarvitse pelätä, että se säntäisi auton tai pyörän perään. Sillä on aika paljon miellyttämisenhalua, se rakastaa tuohuta mun kanssa mitä vaan tehdäänkin.

Me edetään hitaasti opeteltavien asioiden kanssa. Haluan keskittyä sosiaalistamisjuttuihin. Valppaalla on vähän hitaasti lämpenevä temperamentti välillä. En oikein saa selkoa siitä kaikissa tilanteissa, joskus se esimerkiksi melkein kiipeää jonkun syliin ja välillä se tuntuu aristelevan. Varsinkin lapset vähän arveluttavat. Yhtään huonoa ihmiskontaktia sillä ei ole ollut eli en tiedä mistä tämä kumpuaa.

Eilen hypättiin bussin kyytiin ja hurautettiin Jyväskylän keskustaan tutustumaan erilaiseen meininkiin. Myös hihna oli ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa käytössä. Valpas oli keskustan hyörinässä oikein reipas ja hihnassakin se käveli mallikkaasti. Käytiin vielä puistossa riekkumassa leluilla.

Naksuttelussa ollaan siirrytty temppujen opettamisvaiheeseen. Idea on vain kokeilla eri juttuja, niin että Valpas oppii itse tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja, eikä passivoidu vain mun opastamaan malliin. Näin se toivottavasti oppii kestämään virheitäkin paremmin. Ensiksi opetin sen menemään kenkälaatikkoon. Päästiin siihen vaiheeseen, että Vapa rymisti laatikon läpi. Laatikossa pysymiseen keskittyminen ei vielä riittänyt. Laatikko jäi Kotkaan, joten nyt ruvettiin opettelemaan lusikan nostamista lattialta. Se toivottavasti toimii esiasteena metallinoudolle. Pari treeniä on takana. Aluksi palkkasin mitä ikinä se tekikin lusikalla, mutta se ei oikein tarjonnut suuhun ottamista. Viimeisessä treenissä mun sisko piti lusikkaa, jolloin Valpas myös helpommin tarttui lusikkaan. Päätin tehdä näin, koska Vapan keskittyminen alkoi herpaantua, kun se ei tajunnut mitä tehdä.

Agilitya ajatellen ollaan tehty vasta eteen menoa lelua heittäen. Tänään päästiin myös halliin touhuilemaan, kun käytiin pikaisesti seuraamassa Viekkaan treenejä. Matka sujui sylikyydillä, vaikka kaikki eivät olleet järjestelyyn täysin tyytyväisiä ja antoivat sen kuulua. Hallissa Vapa riekkui sen lemppari pupulelulla. Se lähti kerran myös Viekkaan perään sen tehdessä agia, mutta tuli kutsusta heti takaisin. Ihmiset eivät oikein kiinnosta sitä, mutta ottaa kaikilta kyllä nappuloita. Sen kanssa pitää nyt tehdä paljon hommia. Muuten se oli oikein innoissaan. Kontaktiakin Valpas ottaa ihan itse, vaikkei sitä ole edes opeteltu.

Paljon mitään Valpas ei ole ehtinyt tuhota. Sillä on tosin tyyli tuoda oma lelu, luu tai muu sallittu tavara kielletyn viereen, jolloin ihmiset eivät huomaa kumpaa se syö. Näin se onnistui syömään tietokoneen johdon, vaikka olin itse siinä koneella. Pelästyin tietysti hirveästi, ettei koiralle ole käynyt mitään, vaikka näinhän minä, että se siinä johtoa narskuttaa täysissä voimissaan. Sen jälkeen olen ollut vähän neuroottinen johtojen kanssa. Sen kuulee helpommin, jos se siirtyy luusta maton jyystämiseen. Myös jotain siskon gradupapereita se on repinyt, ei mitään kauhean tärkeää siis.

Yksinoloaikoja on alettu pidentää pikku hiljaa. Se on ollut pari kertaa ongelmitta Viekkaan kanssa kahdestaan, joten eilen lähdettiin Viekkaan kanssa lenkille ja jätettiin pikku punkkari kotiin. Kiltisti se oli myös yksin, ei kuulunut mitään jätettäessä eikä tullessa takaisin.

 

Valpas kasvaa ja komistuu

9 vko



8 vko



7 vko kuva Ulla Virtanen

Leikki miehen tiellä pitää!

Pehmolelut ovat  Valppaan suosikkeja narulelujen lisäksi. Olen yrittänyt leikkiä sen kanssa kaikella mahdollisella, mutta ne vain ovat kivoimpia. Palloista se taas ei diggaa niin paljon. Se lähtee kyllä perään, mutta ei oikein tykkää ottaa niitä suuhun. No makunsa kullakin. Ja kun on ollut koira, joka oli vähän liiankin seko pallojen perään, niin ehkä pitää vaan olla tyytyväinen.  

Yritetään kyllä leikkiä tosi erilaisilla jutuilla. Tähän mennessä ollaan kokeiltu pehmoleluja, naruleluja, vinkuja, palloja, lusikkaa, lasten kastelukannua, keppejä ja käpyjä. Sen lisäksi ollaan leikitty nakuleikkejä mm. painimista, hippaleikkejä, käsien jahtaamista, puhaltamista ja lattialla ja nurmikolla makoilua Vapatin hyppiessä mun päällä.

Olen lukenut kasvattajalta saatua Anna Larssonin artikkelia leikin kehittämisestä erittäin hartaasti ja tässä muutamia tärkeitä poimintoja:

-          erilaiset palkat eri tarkoituksiin, vetoleikeistä innostusta ja heitoilla vauhtia, ruokapalkalla taitojen hiominen, oikea-aikainen palkkaus, nakuleikit jne.

-          leikkimistä, myös ilman leluja! -> yhdessä leikkiminen on myös hyvää harjoittelua ruumiinkielen opettamiseksi

-          yritä leikkiä paljon erilaisilla leluilla, tämä johtaa siihen, että leikki itsessään on tärkeää, ei se millä leikitään

-          kaikki mitä ei ole yleensä saatavilla on myös arvokkaampaa

-          stressi on energiaa, koiran on hyvä päästä tietylle stressitasolle, jotta se on motivoitunut tekemään parhaansa! Toki pitää muistaa myös rauhoittuminen

-          ei tarvitse olla huolissaan liiasta energiasta kunhan osaa kohdentaa sen

-          jos haluaa nostaa koiran motivoivaa stressiä leikkimisharjoitukset leluilla, ruualla ja ilman ruokaa ovat tärkeitä.

 

 

 

Ensimmäisiä ”treenejä”

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pennun pitää saada olla pentu, mutta leikin varjolla asioita on tärkeää alkaa opetella.

Tässä mun ”ideologia” jokaiseen treeniin:

-          suunnittele etukäteen mitä teet

-          älä anna Valppaan haahuilla (tämä siis lähinnä myöhempään agin harjoitteluun)

-          lyhyitä harjoituksia, onnistuneita suorituksia

-          päätä onnistuneeseen suoritukseen

-          lopeta silloin, kun on kivaa

-          videoi harkkoja aina kun pystyt

-          analysoi harkat ja päivitä blogiin

-          jos joku ei onnistu, mieti mitä voisit tehdä toisin

Tänään aloitettiin naksuttimen opettelu, ideana vain palkita äänestä. En tiedä tarkkailenko Vapattia ihan liian vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta musta tuntui, että se älysi naksun ja namin yhteyden jo ekoista toistoista. Tehtiin tietysti ihan lyhyt treeni.

Lisäksi tehtiin lasten leikkiputki taas pariin kertaan. Retuutin ekaksi pehmolelua Vapan kanssa ja heitin sen sitten putken läpi ja Valpas ampaisi putkesta hienosti. Se on niin taitava!

Reissun päällä

Tänään käytiin päiväreissulla Jyväskylässä, jossa Vapa tulee ainakin elämänsä ekat vuodet asumaan. Aamuriekkumisten jälkeen olikin kätevä pakata Viekas ja Valpas autoon omiin kevythäkkeihin ja suunnata kohti Keski-Suomea. Automatka sujui todella hyvin, alkupiippausten jälkeen Valpas kävi nukkumaan ja oli tosi kiltisti pitkän aikaa. Kerran pidettiin pissatauko, kun ipana heräsi ja kävi puremaan häkin pehmusteita. Loppumatka sujui taas oikein mallikkaasti.

Uudessa kämpässä Valpas oli kuin kotonaan. Illalla käytiin Jatin möllikisoissa tutustumassa suuren maailman meininkiin. Vähän Vapaa aluksi hallissa jännitti ja se halusi syliin takaisin. Mutta vaikka sitä pelottaa, se pysyy kuitenkin koko ajan täysin toimintakykyisenä. Se myös palautuu kaikesta todella upeasti. Mentiin vähän kauemmas muista ja annoin pikku suffelin olla vapaana maassa. Hetken päästä se jo retuutti lelun kanssa ihan muina miehinä. Sen jälkeen se myös oikein rohkeasti kipitti mun perässä hallissa.

Se mikä on myös tullut selväksi, on, että Valpas on ihan tajuttoman ahne. Vaikka sitä pelottaisi joku juttu, niin namin nähdessään se ei välitä pelosta ollenkaan, vaan hamuaa vaan namia. Koulutuksen kannalta oikein positiivinen asia. Mites muuten Valpasta voisi kuvailla? Mahtava, ihana, suloinen, vekkuli, upea, tomera, päättäväinen… Maailman raksuin kakara!

Päivän jälkeen Valpas olikin niin puhki, että matka takaisin Kotkaan sujui oikein rauhallisesti unten mailla.

Valpas ja viisas

Suuri päivä koitti eilen kun suunnattiin Helsinkiin hakemaan pikku punkkari kotiin. Automatkan alussa Valpasta selvästi jännitti. Tai saattoi johtua myös siitä, että sillä oli vähän huono olo. Se nimittäin oksensi kerran, mutta sen jälkeen se selvästi piristyi. Muuten automatka Kotkaan sujui rauhallisesti.

Ensimmäinen ilta meni tutustuessa paikkoihin ja uusiin koiratuttavuuksiin. Vähän Viekas, Sieppi ja Santtu aluksi kummastuttivat, mutta nyt Vapa jo viipottaa niiden seassa muina koirina. Viekas osoitti aluksi mieltään kaikilla mahdollisilla tavoilla, se hyppi pöydälle ja nukkui yksin, mutta nyt se on jo tajunnut, että pikku otus on tullut jäädäkseen ja alkaa pikku hiljaa käyttäytyä normaalisti. Edelleen se kuitenkin kuvittelee, että jos se ignooraa pennun olemassaolon, niin se oikeasti katoaa olemasta.

Asioita ollaan leikin varjolla ruvettu opettelemaan. Valpas tunnistaa jo oman nimensä ja osaa istua. Istumisen opetteluun ei tarvittu kuin ehkä viisi toistoa, ihana viisas Vapa! Toki tarvitaan suuri määrä toistoja liikkeiden sujumiseen, mutta on se mun mielestä silti hurjan älykäs. Sen lisäksi ollaan tietysti aloitettu luoksetulon harjoittelu. Panta on ollut pari kertaa kaulassa ja se kyllä kirputtaa vielä Valpasta aika lailla. Lasten leikkiputkeakin Valpas on päässyt jo testaamaan ja se on kiva juttu.

Tänään käytiin iskällä kuvausreissulla ja auto ei enää ollut mitenkään kummallinen. Kuvia räpsittiin muutama kymmenen, mutta tosta vekkulista ei ole niin helppoa saada onnistuneita otoksia. Tässä lopputuloksia.

 

Ihanasti Vapa petoutuu ja reipastuu koko ajan. Huomenna suunnataan Jyväskylään päiväreissulle apinoimaan möllikisoihin.